Muutoksen alullepanijat, Charles Darwin tukijoineen, eivät voineet aavistaa kuinka syvällisesti heidän luonnontieteellisille havainnoille rakentamansa oppi tulisi vaikuttamaan sekä ihmiseen yksilönä että niihin yhteisöihin ja yhteiskuntiin, jotka hyväksyivät naturalistisen maailmankuvan ajattelunsa lähtökohdaksi. Maailmankuvan muutoksella on ollut suuri vaikutus miehen ja naisen välisiin eriarvoisuuteen liittyviin kysymyksiin ja sen kautta mm. kodin merkitykseen, lasten kasvatukseen, naisen asemaan, hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa yhteiskunnassa sekä yleiseen seksuaaliseen vapautumiseen.
Meillä Suomessa näkyvimmät, kaikkia koskevat muutokset alkoivat 1960-luvun radikaaliliikkeiden seurauksena. Naturalistista maailmankuvaa ajavat radikaaliliikkeet halusivat hallintaansa yhteiskunnan tukipilarit: koululaitoksen, kirkon, puolustusvoimat sekä tärkeät yhteiskunnalliset hallintoelimet ja tiedotusvälineet. Avioliiton ja kodin merkitystä haluttiin muuttaa paremmin yksilön vapautta vastaavaksi.
Muutoksen voima
Mallia haettiin kommunistisista maista joiden ateistinen aatemaailma ja yhteiskuntarakenne olivat muotoutuneet tarkoitukseen sopiviksi. Kouluissa opettajilta pyrittiin siirtämään suunnittelu-, hallinta- ja opetusvastuu oppilaille mm. Teiniliiton avulla, joka sai tukea kouluhallituksen vasemmistolaisilta piireiltä. Naisten asema kotiäitinä ja lasten kasvattajana todettiin epätasa-arvoiseksi työssä oleviin naisiin nähden, siis ala-arvoiseksi ja naista alistavaksi. Naisen paikka oli paremminkin vaikuttaa yhteiskunnallisissa elimissä ja työpaikoissa miesten kanssa samoissa tehtävissä ja samoilla eduilla. Yhteiskunnalle kuului vastuu seuraavan sukupolven kasvattamisesta ja kouluttamisesta. Sukupuolten samanarvoisuus edellytti vapautumista sukupuolia rajoittavista moraalikäsityksistä. Tasavertaisuuteen liittyi myös samaa sukupuolta olevien eli homo- ja lesboliittojen hyväksyminen avioliiton kanssa samanarvoisiksi. Pakolliset, toimeentuloon liittyvät tehtävät sekä kodin- että lastenhoito tuli jakaa tasapuolisesti naisten ja miesten kesken. Tämä saattoi toteutua näennäisesti ilman sitovaa vastuuta avoliitossa eläen.
1900-luvun loppupuolella tavoitteet alkoivat toteutua. Naisille luotiin mahdollisuudet päästä perinteisiin miesten ammatteihin kuten kirkon pappisvirkoihin, sotaväkeen ja upseeriuralle, raskaiden ammattien harjoittajiksi, yliopistojen professoreiksi jne. Korkeamman yliopistollisen koulutuksen piirissä on jo enemmän naisia kuin miehiä. Lakeja säätämällä yritysten ja laitosten johtotehtäviin tuodaan naisedustajia tiettyjen määräsuhteiden mukaisesti.
Samaan aikaan kun yhteiskunnalle määrätään uusia vastuualueita ja tasa-arvoistetaan palveluja, vähennetään yksilön vastuuta ja lisätään hänen oikeuksiaan ja henkilökohtaisia vapauksiaan. Mm. pienten lasten kasvatus- ja hoitovastuu työnnetään viranomaisille, jotta vanhemmille jää riittävästi mahdollisuuksia säilytttää työpaikkaansa ja huolehtia urakehityksestä.
Jotta ymmärtäisimme, miksi naisten ja miesten väliset arvomaailmaan liittyvät kysymykset seurauksineen ovat juuri länsimaissa niin voimakkaan muutoksen alaisena, on syytä käydä lyhyesti läpi sukupuolten arvostukseen liittyvää historiaa.
Miehen ja naisen anatomiset rakenne-erot eivät ole ainoita sukupuolen tunnusmerkkejä. Miehellä on tilavuudeltaan keskimäärin 10% suuremmat aivot kuin naisella. Aivojen toiminta ja niiden ohjauksessa oleva eri entsyymien tuotanto poikkeaa sukupuolesta riippuen. Aivojen sukupuolista käyttäytymistä ohjaavan limbisen järjestelmän hypotalamuksen solutumake sisältää miehillä yli kaksi kertaa enemmän hermosoluja kuin naisten vastaava tumake. Miehen ja naisen aivot toimivat myös eri tavoin. (Tiede 2000, 3/95) Mm. aivolohkojen välinen viestintä on naisella huomattavasti vilkkaampaa kuin miehillä. Homoseksualismin on väitetty olevan vajaakehittynyt seksuaalisuuden muoto, joka liittyy aivojen aikaansaamien entsyymien tuotantoon ja tätä kautta perimään eli geeneihin. Mitään erilaisuutta anatomisissa tai fysiologisissa piirteissä ei ole kuitenkaan löydetty. Useissa yhteyksissä halutaan antaa kuva, että mies on kehittynyt naisesta. Miehen sukupuolen määräävää Y-kromosomia ohjaa tämän idean mukaan naisen X-kromosomissa oleva geeni. Yhdysvaltalaiset tutkijat olettavat, että miehen Y-kromosomi erkani naisen X-kromosomista n. 300 miljoonaa vuotta sitten. (HS/28.6.03) Raportti ei kerro, lisääntyikö tämä kehitysvaiheessa ollut eliö silloin suvuttomasti eikä myöskään sitä, miten sukupuolet ovat olleet olemassa tätä ennen niveljalkaisilla, kaloilla, sammakoilla ja matelijoilla. Kehitysoppia tukevissa uskomuksissa on sekä ristiriitaisuuksia että tietoisia näkemyseroja. Hyvän kuvan tästä antavat laskelmat, jotka ilmoittavat, että miehen ja naisen eroavuudet toistaan ovat nyt noin 15 %. Kun vertailukohteeksi otetaan ihmisen ja apinan väliset erot, on vakiintunut uskomus, että ero DNA:ssa on vain 1-0,5%.
Naisen ja miehen väliset eroavuudet
Charles Darwinin luonnonvalinnan keskeinen mekanismi vaati eroavuuksia valinta-aineistossa, josta luonto voisi valita elinkelpoisimmat jatkamaan sukua heikommin menestyvien kuollessa vähitellen sukupuuttoon. Lajin hidas kehittyminen edellytti, että samaan aikaan oli olemassa eri kehitysvaiheita. Tämä johti siihen, että ryhdyttiin etsimään rakenteellisia (anatomisia) eroja, joiden perusteella kehitysasteet voitiin tunnistaa. Sikiön kehitysvaiheisiin erikoistunut Ernst Haeckel ja Darwinin serkku, Sir Francis Galton (1822 - 1911) olivat niitä voimahahmoja, jotka Darwinin lähipiirin kanssa muokkasivat biologisten erojen pohjalta mullistavat rotuhygieniaan liittyvät ajatukset. Haeckel otti rotuopin voimakkaasti esille julistuksissaan ja sai sille kansainvälisesti tiedepiirien hyväksynnän.
Aivojen koko määräävä
Darwinin mukaan alakulttuureissa asuvilla sekä villeihin (alkuperäiskansat) kuuluvilla oli pienemmät aivot ja ne toimivat enemmän perimänsä eläimellisten viettien kuin järjen varassa. Useat näistä, etenkin neekerit, olivat lähempänä apinaa kuin pohjoisessa asuvaa valkoihoista miestä.
Naisella ja joillakin apinalajeilla oli samantapainen istukka, elin, joka yhdisti sikiön kohtuun. Sitä pidettiin jäänteenä varhaisista kehitysvaiheista, eikä se kuulunut itse sikiöön eikä ollut naisellekaan kuuluva ruumiinosa.1 Koska päättely kunkin kehitysvaiheesta perustui olettamuksiin sekä joihinkin anatomisiin, esim. pääkallon koon eroihin, ei ollut ihme, että nainen luettiin sekä biologisesti että älyllisesti kehittymättömien joukkoon. Olihan naisen anatominen rakenne miehen rakennetta heiveröisempi, osin erilainen ja kallon koko n. 10 % miehen kalloa pienempi. Darwinistit laskivat, että miehen ja naisen välillä kehitys- ja älykkyysero oli niin suuri, että sukupuolet oli luokiteltava kahteen selvästi toisistaan eroavaan lajiin. Miehet määriteltiin Homo frontalis -lajiin ja naiset Homo parietalis -lajiin.2
Miehiset rodunjalostajat
Tiedettiin, että antiikin Kreikassa yläluokan miesten seksuaalinen suuntautuminen kohdistui muihin miehiin ja sukupuolielämässä vaimot palvelivat vain miestensä suvunjatkamistarvetta.3
Darwin itse päätteli, että miehet olivat kuin eläinten jalostajia, jotka muokkasivat naisia siten, että ne parhaiten soveltuivat suvunjatkamiseen.4 Koska ihmiset olivat eläimiä, voitiin esimerkit uros-naaras -asiassa ottaa luonnosta. Sonni poikkesi samalla tavalla lehmästä kuin mies naisesta. Tämä ero koski sekä käyttäytymistapaa että lisääntymiseen liittyviä toimia.
Mihin perustui miesten ylivertaisuus? Tutkijoiden mukaan syynä oli saman ryhmän sisällä tapahtunut kilpailu suvunjatkamisesta. Darwin kirjoitti kirjassaan Lajien synty mm.: "Koska saman suvun lajit ovat tavoiltaan ja ulkomuodoltaan varsin samanlaisia ja niiden perusrakenne on aina sama, niiden välinen kamppailu on yleensä ankarampi kuin eri sukuihin kuuluvien lajien välinen kamppailu… Kun kysymys on saman lajin muunnoksista, kamppailu on yleensä yhtä ankara…"5
Ernst Haeckel pyrki osoittamaan kuvillaan apinan ja naisen samankaltaisuuden. "Neekerinaisen" hän jopa kuvasi puuhun apinoiden keskelle. Louis Agassiz teki rotuoppia tukevia tutkimuksia ja totesi että alarotuja edustavien aikuisten aivot vastasivat 7 kk vanhan valkoihoisen poikasikiön aivojen kehitysvaihetta. Darwinin mukaan ihmisen alarodut ovat jo asentonsa puolesta etukumaraisia apinoiden tapaan. "Aateliset" valkoiset miehet sitä vastoin seisoivat pystyssä. Sanonta, että naiset ovat lapsenomaisia, perustuu 1800-luvun lopulla tieteellisesti hyväksyttyyn kehitysopin mukaiseen väittämään, että naiset ovat älyllisesti samalla tasolla kuin alle 10 vuotiaat valkoihoiset poikalapset. (Ontogeny and Phylogeny, Harvard Univ. Press, 1977)
Mies joutui siis kilpailemaan ja nostamaan osaamis- ja kyvykkyystasoaan. Näin hänen kehitystasonsa jatkuvasti nousi. Naisten viettämä kilpailutilanteelta suojattu elämä ei saanut aikaan kehittymistä vaan johti jopa taantumukseen. Darwinin mukaan naiset ilmensivät itseään sisäisten tuntemustensa mukaan, matkien ja tilanteen mukaan oivaltaen kuten alempiin rotuihin kuuluvat kansat. Näin heidät asetettiin kehitysasteeltaan valkoihoisen eurooppalaisen miespuolisen lapsen kanssa samaan asemaan.6
Kuuluisa ranskalainen prof. Paul Broca (1824 -1880) tuli kallomittaustensa perusteella Darwinin kanssa samaan päätelmään: valkoinen isokalloinen mies on kaikilta ominaisuuksiltaan kehityksen kärjessä ja alarotuihin kuuluvat alkukantaiset kansat (alkuasukkaat) sekä naiset.7
Ei jumalankuva vaan alistettu eläin
Darwin mukaan ihmisen käyttäytyminen suvunjatkamisessa oli verrattava eläinten keskuudessa havaittuihin toimintatapoihin. Esimerkkejä ottamalla saatiin miehen ylivalta näyttämään selviöltä. Darwin ei hyväksynyt Raamatun ilmoitusta, jonka mukaan mies ja nainen luotiin Jumalan kuvaksi. Alistamalla naisen ja korottamalla valkoisen miehen hän pyrki mitätöimään Raamatun ilmoituksen ihmisten samanarvoisuudesta sekä naisen ja lapsen tärkeästä asemasta yhteisön tasavertaisena osana.
Darwin yllytti tutkijat käyttämään biologiaa, väestötiedettä ja miehistä johtoasemaansa siihen, että naisen alistettu asema ja alistuvuus määriteltiin tieteellisellä pätevyydellä johtuvaksi nais-sukupuolen alhaisesta kehitysasteesta. Nämä Darwinin ajamat ajatukset vaikuttivat voimakkaasti mm. Sigmund Freudin omaksumiin näkemyksiin kun hän laati psykoanalyyttisiä teorioitaan. Niiden pohjana olivat mm. eläimelliset perusvietit, suvunjatkamisen kiima ja olemassaolon taisteluun liittyvät aggressiot. Kasvukaudella kehittyvät perusvietit hän vielä jakoi sen mukaan mihin kehonosaan kiihotus keskittyi: oraaliseen, anaaliseen, falliseen, latenssiin ja genitaaliseen vaiheeseen. Näillä Freudin opeilla on heijastusvaikutuksia myös nykyiseen ajatteluun. Hyvin yleisiä ja hyväksyttyjä tämän päivän keskusteluissa ovat uskomukset, että ihmisen eläimellinen tausta ja siihen liittyvät perinnölliset vaikutteet ovat pääasiallisina syinä ihmisten käyttäytymiseen, moraaliin ja älykkyyteen.8
Eläinlajeja arvioidaan olevan monia miljoonia ja ne lisääntyvät pääasiassa suvullisesti. Kun tähän määrään lisätään vielä miljoonat eri kasvilajit, joilla myös on oma lajityypillinen lisääntymistapansa, ymmärrämme pulman suuruuden.
Luonnossa eliöyhteisöjen keskinäinen toiminta ja paikalliset ravintoketjut toimivat herkässä tasapainotilassa. Kunkin lajin lisääntyminen liittyy tähän kokonaisuuteen. Lajin sukupuuttoon kuoleminen voi olla tuhoisa lajille, joka on siihen riippuvuussuhteessa - kasville tai eläimelle.
Kahden erilaisen sukupuolen olemassaoloa on mahdotonta selittää luonnonvalinnalla tai miljoonia vuosia kestäneellä kehityksellä. Lisääntyminen edellyttää, että ympäristön eliöyhteisöt ja olosuhteet ovat sille otolliset. Muutama esimerkki:
1) Pääkavaltajapistiäisen naaras etsii puuta ravinnokseen käyttäviä kuoriaistoukkia. Paikallistettuaan sellaisen, pistiäinen poraa munajohtimellaan reiän toukan yläpuolelle. Sitten se työntää johtimen toukan kuoren läpi ja laskee hedelmöitetyn munan toukan sisään. Pistiäisen muna kasvaa loisena toukassa ja alkaa käyttää toukkaa ravintonaan. Kun pistiäisen toukka on valmis kotelovaiheeseen, on kuoriaistoukka tuhoutunut - syöty loppuun. Tämä on puun kannalta hyödyllinen tapahtumaketju.
2) Kaaliperhonen laskee hedelmöitetyt munansa (A) ravintokasvin lehden suojaan. Munista kasvaa toukka (B), joka käyttää kasvia ravinnokseen. Toukat vastaavasti ovat tärkeitä ravintolähteitä monelle linnulle. Mato/toukkavaiheen päättyessä se erittää ympärilleen tiuhan verkkomaisen hunnun, joka kovettuu koteloksi (C), jossa tapahtuu talvehtimisvaihe. Keväällä kotelosta kuoriutuu perhonen (D).
3) Syvän veden krottien hedelmöitetty mäti nousee kellumaan veden pinnalle, jossa koiraat kasvavat pehmeiksi olioiksi, joilla on kaksi suurehkoa ulkonevaa hammasta mutta ei ruuansulatuskanavaa. Naaraiden silmien väliin alkaa kasvaa houkutuselin. Kummallakaan ei ole ilmarakkulaa, josta syystä ne alkavat vajota syvemmälle, aina n. kahden kilometrin syvyyteen. Siellä naaras kasvaessaan mustuu ja sen houkutuselin alkaa toimia valoa antavana saalistuselimenä. Uros takertuu hampaillaan naaraaseen ja niiden verenkierrot yhtyvät. Uroksesta muodostuu pienikokoinen (kuvassa nuoli)sukusoluja erittävä uloke naaraan pintaan.
4) Hyönteiset ja linnut toimivat useiden kasvilajien pölyttäjinä. Joukossa on niin tarkkoja valintoja, että vain tietty laji voi suorittaa pölytyksen. Oivalliseksi esimerkiksi sopii kolibri, joka toimii pölyttäjänä kasville, jonka kukan muoto on täsmälleen kolibrin nokan muotoinen. Jos pölyttäjä menehtyy, merkitsee tämä myös ko. kasvilajin suvunjatkumisen loppumista. Eliöiden lisääntyminen on osa luonnon kokonaistapahtumaa.
Ne eivät voi olla irrallisia, vähitellen luonnonvalinnan ja sattumien kautta kehittyneitä ilmiöitä.
Vastustajat vaiennettiin
Kehitysopin mukaan vahvimmat ja ovelimmat menestyvät. Kehitysopin saatua uskonnollisen luonteen, eivät sen kannattajat kaihtaneet mitään edistäessään uskontonsa levittämistä. Ernst Haeckelin muovaama ja hienosäätämä rotuoppi levisi entisiin kristittyihin maihin. Menestyksen takaisi se, että rotuopista hyötyivät eniten vallassa olijat tai sinne pyrkivät sekä tiedemaailmaa hallitsevat.
Rotuoppi vaikutti näkyvästi mm. Saksassa, jossa sen tuoman ylemmyydentunteen turvin rakennettiin uutta uljasta arjalaista valtakuntaa. Juutalais- ja mustalaisvainot ja keskitysleirit II maailmansodan aikana olivat vain osa rotuopin vaikutuksista.
Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa tummaihoisten asemaa yritettiin lainsäädäntöteitse muuttaa, mutta materialistisen maailmankuvan hyväksyneet näkivät mustaihoiset alirotuna, eivätkä käytännössä välittäneet lain määrittelemästä samanarvoisuudesta. Tunnettu amerikkalainen paleontologi E. D. Cope määritteli mm. kallon muodon perusteella neljä ihmisen alarotua: värilliset rodut, kaikki naiset, etelämaalaiset sekä ylärodun joukossa oleskelevat alaluokat (mm. irlantilaisten alaluokka).9
Muutospaineet ja sitkeät uskomukset
Naisten aseman parannusta yrittäneet saivat kokea sen, kuinka sitkeästi kehitysopilliset uskomukset olivat juurtuneet yhteiskunnan eri kerroksiin. Monipuolisista ponnisteluista ja todisteluista huolimatta naisten katsottiin kuuluvan kehitysopin määräämälle miestä alemmalle kehitystasolle.
Muutostapahtumat tähän asemaan alkoivat yllättäen, kun II maailmansodan jännitteistä irrottautuneet hippi- ja seksuaalista vapautta sekä rotujen tasa-arvoa vaativat kansanliikkeet alkoivat vaikuttaa länsimaissa lähes samanaikaisesti radikaaleja muutoksia ajavien työväenliikkeiden ja kommunistista maailmankuvaa ihannoivien vasemmistolaisryhmien kanssa. Syntyi lukematon määrä erilaisia tasa-arvo ja naisasialiikkeitä, jotka vaativat voimassa olevan, miesten johtaman hallintovallan kaatamista ja kaikkinaista vapautta toimia omien yksilöllisten arvojen mukaan.
Nykyaikaisen sosiobiologian avulla selitetään eri rotujen, yhteiskuntien ja sukupuolten eriarvoisuus luonnonvalinnan seurauksena. Tutkimuksen kohteena ovat eläinyhteisöjen ja ihmisen yhteiskunnan samankaltaisuudet. "Kaiken käyttäytymisen taustalla on muita tehokkaampi lisääntyminen. Ohjaavana voimana toimivat geenit, jotka pitävät huolen siitä, että parhaiten menestyvät jatkavat sukua. Luonnon valinnan tuloksena on kehittynyt mm. ihmisluonto, jossa miesten etevämmyys ja ylivalta naiseen on kirjoitettu geeniperimään, jota vastaan on turha taistella." (Sociobiology - The New Synthesis, 1975/Edward O. Wilson) "Eläimet pyrkivät edistämään vain omaa yksityisetuaan... on parempi, että ihmisetkin itsetiedottomasti ajavat vain omaa etuaan. Silloin käyttäytyminen on paremmin ennustettavissa." (Prof. Tatu Vanhanen/HS, 10.9.1983) Naisten irrottautuminen perheen, miehen ja perinteisiä arvoja ajavien uskonnollisten ja aatteellisten yhteisöjen määräämistä "kahleista" on ollut suurimpia yhteiskunnallisia muutoksia, mitä länsimainen kulttuuri on kohdannut. Kehitysopin mukainen elintilataistelu on hyväksytty molempia sukupuolia koskevana haasteena, jossa yksilön vapautta sekä henkilökohtaista etua ja oikeuksia ajavat eivät voi ottaa huomioon sivullisten kokemia kärsimyksiä tai ylivallan aikaansaamaa eriarvoisuutta.(Heikki Hakamies/Suomen Kuvalehti 13.9.1996)Mutta jossain on mennyt pahasti pieleen. Yli puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Enemmän kuin kolmannes kouluikäisistä kuuluisi psykiatrisen hoidon piiriin. Jo vuonna 1999 Suomessa alle 15-vuotiaita epäiltiin 154 ryöstöstä, 4444 varkaudesta, 669 pahoinpitelystä ja lukemattomista ajoneuvon luvattomasta käytöstä. Mm. Helsingin alueella yli kolmannes ryöstöistä oli alle 15 -vuotiaiden tekemiä. (IS 22.8.2000) On suuri joukko vanhempia ja opettajia ja lapsia, jotka elävät jatkuvan pelon vallassa... Eikö nuorisoväkivallalle voida tehdä mitään? (HS. 20.9.98) Aikuisten käyttäytyminen on nuorille mallina...
Mikä on naturalistiseen maailmankuvaan tukeutuvan yhteiskunnan tulevaisuus? Mitä saa aikaan näennäinen vapautuminen perinteisestä länsimaisesta moraalista? Onko sukupuolten välisellä taistelulla voittajaa? Onko taistelun uhrina seuraava sukupolvi?
Eläimellisesti eteenpäin
Oletettiin, että radikaaliliikkeiden vaatimuslistalla olisi ollut kehitysopin tuomien, ihmistä ja erityisesti naista alistavien uskomusten korjaaminen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kehitysoppi oli ajettu eri piireihin tieteellisenä totuutena. Sen dogmeja ei voitu enää muuttaa. Naturalistinen maailmankuva, joka perustui kehitysoppiin, oli taustalla sekä seksuaalista vapautta ja naisen asemaa että kirkkoa ja voimassa olevaa yhteiskuntarakennetta muuttamaan pyrkivissä liikkeissä. Aborttien sekä homo- ja lesbosuhteiden yhteiskunnallinen hyväksyminen, eutanasia ja mm. yksilön ikään liittyvät rikosoikeudelliset vastuukysymykset ja erilaiset eläinten vapauttamiseen pyrkivät liikkeet ymmärrettiin ja hyväksyttiin juuri ihmisen eläimellisen taustan vuoksi.
Abortin avulla poistetaan eläinkehitysvaiheessa oleva alkio - ei ihmisen sikiötä. Evoluutiopsykologian mukaan raiskaajan motiivit perustuvat geeneissä olevaan patologiseen tarpeeseen jatkaa sukua - ei väkivaltaan. Kysymyksessä on ihmisen kehitysperimä, jota voidaan verrata leopardin pilkkuihin.10 Kansainvälisesti tunnettu prof. Peter Singer on saanut laajaa kannatusta ihmisen ja eläimen yhtäläiseen kohteluun liittyville ajatuksilleen. Hän ehdottaa mm., että lapsen vanhemmilla olisi oikeus neljän viikon ajan lapsen syntymän jälkeen päättää, haluavatko pitää lapsen vai lopetetaanko sen elämä samalla tavalla kuin lopetetaan vajaakuntoinen eläin.11
Nykyinen tilanne - parempiko?
Kehitysopin uskomusten käyttäminen ylivertaisen, valkoisen rodun ja yksilöllisten etujen ajamisen pohjavireenä on yhteiskunnallisesti johtamassa kestämättömään tilanteeseen. Vahvemman ja paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevan oikeus käyttää tilannetta omaksi edukseen on kehitysopillisesti luonnollista. Oveluus, vastapuolen häikäilemätön pettäminen ja hyväksikäyttö ovat luonnossa esiintyviä, elossapysymisen taisteluun kuuluvia ilmiöitä - näin uskotellaan. Siksi ne hyväksytään käyttäytymismalleiksi myös miehen ja naisen, sekä eri sukupolvien väliseen kilpailuun - myös perheen sisäisten suhteiden hoitoon. Seuraukset tästä ovat näkyvissä ja ne ovat järkyttäviä: Yli kolmannes kouluikäisistä lapsista kuuluisi psykiatrisen hoidon piiriin. Lähes kolmannes Helsingin alueen ryöstöistä on alle 15 vuotiaiden tekemiä. "Kansainvälinen seksikauppa, jossa naisia ja lapsia ostetaan ja myydään kuin tavaroita, on yksi tuhoisimmista, julmimmista ja alentavimmista vääryyksistä tämän päivän maailmassa"..12 "Jotta sosiaalidarvinistinen hyvinvointivaltio saavutettaisiin, tulisi vähän koulutettujen naisten lapsilukua rajoittaa ja "älykkäiden" naisten lapsilukua lisätä".13 "Koulutetun naisen asema onkin nykyään todella vaikea. Perheen ja uran yhteensovittaminen ei ole helppoa".14 Pyrkimys nykyaikaiseen tasa-arvoisuuteen onkin johtamassa jyrkkään eriarvoisuuteen.
“Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1 Moos. 1:27
KP
Viitteet:
1) Polveutumisoppi ja darwinismi/Richard Hesse, 1907
2) WAR/G. Dyer/Grown Publishers, Ins., NY 1985)
3) wwwedu.oulu.fi
4) Darwin/W. George, Fontana Paperbacks, London, 1982
5) Charles Darwin/Lajien synty/Kirjayhtymä 1980
6) The Autobiography of Charles Darwin 1809-1882/W.W.Norton&Co Ins., NY, 1958
7) Man and Woman/H. Ellis, Heineman, London, 1934
8) Darwin/J. Moore/Warnes Books, NY, 1991
9) Ontogeny and Phylogeny, Harward University Press, 1977
10) A Natural History on rape/R. Thornhill & Crain Palmer, 2000
11) Should the Baby Live? Peter Singer, 1995
12) HS 14.3.2004/M-P Boëthius
13) The Bell Curve/Charles Murray, Richard J. Herrnstein, 1996
14) Yliopisto 19/2002/Kaari Utrio
