Arvovaltaisen Science News -tiedelehden marraskuun 2003 numerossa1 väitettiin, että elämän synnyn arvoitus on jälleen ratkaistu. Kirjoituksen mukaan elävä solu on saanut alkunsa tuhansia miljoonia vuosia sitten saven sisällä. Artikkelin kirjoittaja vakuuttaa, että savi voi synnyttää RNA-molekyylien tarvitsemia rakennusaineita, joita RNA:n varaan rakentunut solu sitten soveltaa proteiinien valmistamiseen. Tämä uutinen on tarkoitettu niiden evoluutiouskon vahvistukseksi, jotka eivät lainkaan ole selvillä siitä, mitä elävä solu sisältää, miten se toimii ja mitä tarvitaan proteiinien ja entsyymien valmistamiseen.
Toisaalta artikkelin sisältö paljastaa sen, että naturalistista maailmankuvaa markkinoivat mediat hyväksyvät julkaistavaksi lähes mitä tahansa aineistoa, kunhan se vain tukee evoluutioajatusta ja kirjoittajana on tässä mielessä "luotettava tietolähde". Elävää solua tutkivat tiedemiehet tietävät, että solu on äärimmäisen monimutkainen, erilaisia yhteen liittyviä tehtäviä suorittava kokonaisuus, jossa eri osatekijät tarvitsevat toisiaan, voidakseen toimia.
Solun tuman kromosomeissa sijaitseva DNA-tiedosto on kuin kirjasto, josta haetaan tarvittavia rakennusohjeita. Tiedon hakijana toimii solunesteessä ole.vista aineksista koostunut lähetti-RNA. Se kopioi osan DNA:n geenitiedostosta, kuljettaa kopioidun informaation tuman ulkopuolelle ja välittää näin solukoneistolle tiedon siitä, minkä entsyymin tai valkuaisaineen rakennusohjeen se kävi kopioimassa. Solussa olevat siirtäjä RNA-osat etsivät solun seinämän läpi solun koneiston käyttöön kuljetetuista aminohapoista rakennusaineet saamiensa ohjeiden mukaisesti ja kuljettavat ne "ribosomi –kokoamiskoneen" käyttöön. Ribosomi valmistaa niistä kokoamisohjeiden mukaisia entsyymejä tai proteiineja, jotka siirretään sitten järjestelmän mukaan elimistön käyttöön. Jos joku näistä asiaan liittyvistä solun osatekijöistä puuttuu, ei mitään tapahdu.
Solujen sisällä tapahtuvaa toimintaa voidaan verrata perusrakenteita tuottavaan kemialliseen tehtaaseen. Tuotteiden valmistusohjeet säilytetään kirjastossa (tuman kromosomisto = DNA-tiedosto), josta noudetaan valmistukseen tarvittavaa tietoa kirjaston kirjoja (geenejä) kopioimalla. Tätä tehtävää hoitaa lähetti-RNA. Kopioidun tiedon pohjalta siirtäjä-RNA -järjestelmä noutaa käyttöön tuoduista raaka-aineista (aminohapot) rakennusmateriaalia kokoamiskoneelle (ribosomi). Ribosomit rakentavat aminohapoista DNA:sta haetun tiedon mukaisia proteiineja, nukleiinihappoja ja entsyymejä sekä solun, että sen ulkopuolella olevan muun solukon käyttöön. Solun ympärillä on suojaava kaksoiskerroksinen solukalvo, joka valvoo mitä solun sisään tuodaan ja mitä sieltä viedeään ulos. Jotta solu voisi toimia, vaatii se energiaa, jota veren mukana sinne kuljetetaan mm. glukoosin (sokerin) muodossa.
Toimivan solun sisältö ei ole voinut kehittyä hitaasti, vaiheittain
Yleensä elävä solu on osana jossakin suuremmassa kokonaisuudessa. Jotta olisi mahdollista hahmottaa tämän silmälle liian pienen toimivan yksikön merkitystä, kootaan muutama perustieto kokonaisuudesta – esimerkiksi ihmisestä.
Hedelmöittyneen munasolun tumassa olevat 23 kromosomiparia sisältävät ihmisen "rakentamiseen" tarvittavan DNA-tiedoston, joka sisältää n. 3,2 miljardia koodikirjainparia. Kun solu jakaantuu kahtia, koko tämä tietomäärä kopioituu uuteen soluun.
Aikuinen ihminen koostuu näistä jakaantuneista soluista, joita on yhteensä n. 1014 kpl (luku, jonka perässä on 14 nollaa). Jokaisen solun sisään on kopioitunut sama DNA-tiedosto, joka oli hedelmöittyneessä munasolussa (paitsi veren punasolut, joissa ei ole tumaa). Jos solun kromosomien kaksoiskierteisenä rihmana oleva tiedosto vedetään suoraksi, tulee siitä n. kaksi metriä pitkä lanka.
Kun ihmisen kaikkien solujen sisältämät DNA-tiedostot sidotaan yhdeksi langaksi, tulee sille pituutta niin paljon, että valolta, jonka nopeus on n. 300 000 km/sekunnissa, kuluu n. kaksi vuorokautta edetä langan päästä päähän.
Kromosomit on pakattu hyvin pieneen tilaan. Jos kaikista maailmassa tällä hetkellä elävistä eliöistä, joita on useita miljoonia, kerätään kunkin lajin edustajan yhden solun kromosomirihmasto ja tuodaan ne yhteen, mahtuvat ne kaikki samaan teelusikkaan.2
Kaikkien eliöiden soluissa proteiinit ja entsyymit valmistetaan samoista kahdestakymmenestä optisesti L-muotoisesta aminohaposta, joista esim. ihmisen soluissa valmistuu 70-100 000 erilaista proteiinia. Kaikilla on myös saman periaatteen mukaan toimiva DNA-ohjelma, jossa ns. homeobox-geenit valvovat ja määräävät eliön perushahmon eri osien kehitystä alkiosta täysikasvuiseksi. Ihmisellä tämä kasvukausi kestää 25-30 vuotta. Jos homeobox-geeni vioittuu (mutaatio), tulee virhe lähes aina näkyviin synnynnäisenä epämuodostumana tai sairautena. Tutkimusten mukaan eri eliöillä samanlaiset pax-geenit ovat näköaistin kehityksessä mukana ja hox-geenit vastaavasti ruumiinmuodon pitkittäissuuntaista kasvua säätelemässä. Solujen väliseen viestintään liittyvät tiedot siitä, miten ja missä järjestyksessä solukot yhdessä rakentavat kokonaisuuden. Viestinnästä huolehtivat erilaiset solujen toisilleen lähettämät entsyymit. DNA:ssa on tiedostona valmis kokonaisuus sekä rakennusohjeet siitä, miten lopulliseen hahmoon päädytään. Lisäksi tiedosto sisältää elimistön ylläpitoon ja uusiintumiseen liittyvät ohjelmat. Vaikka eri eliöillä on tietyissä geeneissä toisiaan muistuttavat ohjaus- ja viestintäjärjestelmät, sijaitsevat ne eri geeneissä DNA-tiedostossa. Kromosomien määrä on lajikohtainen ja niiden sisältämät elinten rakennusohjeet ovat eri eliöillä eri geeneissä (kirjaston eri kirjoissa). Esim. raajojen kehittymiseen liittyvät ohjeet ovat eri eliöillä eri paikoissa. Tämä on vahva näyttö siitä, ettei kehitysopin mukaisia yhteisiä kantamuotoja voi olla olemassa, vaikka samantapaisesti toimivat, toisiaan muistuttavat (homologiset) luuston rakenteet ovatkin yleisiä. Tiedostojen ja käytettyjen rakennusaineiden ja muotojen samankaltaisuus on paremminkin osoitus siitä, että kaikilla on sama suunnittelija.
DNA-kirjaston eri kirjoista (geeneistä) löytyvät käskyt mm. käden rakenteiden valmistukseen.
DNA:n neljään emäskoodiin liittyvän tiedon taltioinnin nerokkuus, tiedon välittämisen kytkentä kolmen emäskoodin ryppäisiin sekä tiedoston tehokkaat valvontajärjestelmät korjausmekanismeineen mahdollistavat sen, että solu voi kopioitua miljoonia kertoja ilman, että ohjelmasta katoaa mitään tai että kopiointivirheitä ilmenee.
DNA:n tiedosto muodostuu neljästä koodikirjaimesta (A,T,G ja C), jotka toimivat kolmen koodin ryhminä. Tutkijat ovat käyneet läpi n. miljoona erilaista koodausjärjestelmää ja todenneet, että tämä koodaus- ja kopiointijärjestelmä on paras ja tehokkain mitä koskaan on voitu tutkia. Sen virheherkkyys on lähes olematon.3 Kehitysoppiin uskovat selittävät, että tämä nerokas kooda.usjär.jestelmä ilmestyi ja optimoitui sattumalta aivan evoluution alkuvaiheessa, jo ennen kuin ensimmäinen solu oli havainnut elävänsä ja ryhtynyt monistamaan itseään. Tämän uskomuksen mukaan materiaalissa (eri alkuaineissa) itsessään on ominaisuus, jonka avulla se kerää, taltioi sekä järjestelee informaatiota ja lopulta synnyttää elämää. Näin halutaan uskoa, koska jo ennen elämän syntyä on sekä DNA:ssa että RNA:ssa täytynyt olla nykyinen DNA:n tiedon taltiointijärjestelmä, ehkä hieman nykyistä alkeellisemmassa muodossa.
Tiedoston kunnon valvonta
Solun jakautuessa ja DNA:n kopioi.tuessa syntyy joskus virheitä, usein solun ulkopuolisista vaikutuksista (mm. säteily, myrkyt, ravintoaineet jne.) johtuen. Virheitä varten DNA:ssa on omat korjausjärjestelmänsä, jotka jatkuvasti tutkivat tiedoston kuntoa ja korjaavat löytyneitä puutoksia. Eräs näistä valvontageeneistä on p53-geeni. Havaitessaan korjaamattoman virheen DNA:ssa, p53-geeni aktivoituu ja ohjelmoi DNA:n tuhoamaan itsensä. Näin estyy viallisen ohjelman tuleva haitallinen vaikutus eikä virhe pääse kopioitumaan edelleen.4
Laskelmien mukaan solun joka miljoonannessa jakautumisvaiheessa syntyy ns. spontaanimutaatio eli koo.daus.virhe. Oletetaan, että aikuisikään varttuneessa ihmisessä jakautuu joka sekunti useita miljoonia soluja. (limakalvot, iho, verisolut jne.) Arvioidaan., että solujen jakautumisaikana tapahtuu n.100.000 kopiointivirhettä eli mutaatiota. Jos solun toiminta jatkuu DNA:n geenissä olevasta virheestä huolimatta, voi tuloksena olla syöpäsolun syntyminen tai solun tuottaman proteiinin virheellinen muoto. Virheellisen proteiinin (valkuaisaineen) vaikutuksesta voi kehittyä perinnöllinen sairaus (esim. diabetes, MS, astma, Alzheimerin tauti, jne). Tällä hetkellä maailmassa tunnetaan n. 7000 perinnöllistä tautia, jotka siirtyvät sukusoluissa aina seuraavaan sukupolveen.
Mahdollisuus saada elämän aikana samaan geeniin kolmeen eri kohtaan pysyvä virhe (mutaatio) on todennäköisyys, jota voidaan esittää suhdeluvulla 1/1021. Virheet eivät voi lisätä geenien informaatiosisältöä vaan ne joko hajottavat sitä, tuhoavat sen tai aiheuttavat kokonaisuuden kannalta haitallisia vaikutuksia.
Jos ihmisen DNA:n sisältämistä gee.neistä pystyttäisiin poistamaan niissä havaitut mutaatiot, perinnöllisiä sairauksia ei enää ilmenisi. Käytössä olisi silloin alkuperäistä DNA-ohjelmaa vastaava virheetön tiedosto. Kehityksen suunta olisi silloin evoluutiouskomusten vastainen.
Kehitysopin mukaan DNA:ssa tapahtuneet sattumanvaraiset virheet ovat olleet evoluution tärkeintä raaka-ainetta ja elämän kehittymiselle välttämättömyys. Uskotellaan, että mutaatioiden ja luonnonvalinnan ansiosta yksinkertainen, alkeellisen solun sisältämä informaatio on aikojen myötä kehittynyt nykyiselle tasolle. Tutkimuksiin perustuva tieto on kuitenkin - tässäkin asiassa - ristiriidassa evoluutiouskomusten kanssa. Kehitysoppia tukevat tarinat elävät vielä, kun niille annetaan tilaa tiedotusvälineissä, kun niiltä ei vaadita tieteellistä pätevyyttä ja oletetaan, että lukijat eivät asioista mitään ymmärrä.
"Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä. Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus". Ps.4:6-7
KP
Viitteet:
1) Science News, 1.11.2003/P 285.
2) Prof. Matti Leisola/Luento 7.4.2001/Lahti.
3) Science 281:329/Vogel, G.1998. Tracking the History of the Genetic Code.
4) http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut ja valitse Geenit, genomi-listasta.
