Tutkijat, jotka ovat vakavassa mielessä etsineet todellista taustaa näille sitkeille tarinoille ja vanhoille kuville, ovat löytäneet maailman, jossa elettiin dinosaurusten vaikutuspiirissä. Todisteet ovat niin päteviä, että niitä on lähes mahdoton muuttaa olemattomiksi.
Viikinkien runsaaseen tarustoon ja esineistöön kuuluvat
lohikäärmeet. Yllä oleva
Brontosauruksen pää on veistetty 800-luvun alussa
laivan keulakuvioksi. Eri aikoina tehdyt kirjainkuviot ovat oiva todiste sauruseläinten merkityksestä
jokapäiväiseen elämään. Vasemmalla oleva
kirjain on 1400-luvulta. Toinen kuvista on
tyypillinen ritareiden käyttämä lohikäärmekuvio.
Lohikäärmeisiin ja lentäviin liskoihin liittyvät kuvaukset ja kirjallisuus ovat yleisiä kautta entisaikaisen maailman. Vanhan maailman puolella aineistoa löytyy mm. englantilaisessa, irlantilaisessa, tanskalaisessa, norjalaisessa, saksalaisessa, kreikkalaisessa, roomalaisessa, egyptiläisessä ja babylonialaisessa kirjallisuudessa. Egyptiläiset kuvasivat Apophis-lohikäärmettä Re-kuninkaan viholliseksi. Babylonialaisille hirviön nimi oli Tiamat.1
Babylonialainen rengassinetti kuvaa ihmisen ja sauruseläimen välistä kamppailua (aika-arvio n. 2000 eKr.)
Kiinassa lohikäärme ja -liskokulttuuri on edelleen hyvin vahva sekä esittävässä taiteessa että kansantarinoissa. Etelä-Amerikan kansojen keskuudessa hirmuliskot kuuluvat yhtä selkeästi kansanperinteeseen kuin Meksikon ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojenkin kulttuuriin. Irlantilaisessa kansantarustossa lohikäärmeet ja lentävät liskot ovat niin tärkeänä osana, että ne luetellaan kuuluvaksi Irlannin eläimistöön. Tämä tulee esille myös irlantilaisten maantieteellisten paikkojen nimissä. Lohikäärmeistä ja lentävistä liskoista sekä niiden aiheuttamista vahingoista on runsaasti kirjattua historiatietoa. Eräs näistä on vuodelta 1793 kun Länsi-englantilaisen kylän viranomaiset merkitsivät kylän kirjaan maininnan hirmuliskoista ja niiden käyttäytymisestä säätilan vaihtuessa.5
Jobin kirjan luvuissa 40 ja 41 Jumala kuvaa luomiaan sauruseläimiä mm.:
Leviatanin näkemisestä
sortuu maahan... sillä on kaksinkertaiset purimet ja sen
hammasten ympärillä on kauhu... Sen
ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetty lujalla sinetillä...
ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta... Sen kidasta
lähtee tulisoihtuja, sinkoilee
säkeniä... Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus. Sen pahkuraiset lihat ovat
kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi,
kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he
tyrmistyvät. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä
panssari. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen
poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle
se nauraa. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se
kyntää mutaa leveästi kuin puimaäes... Ei ole maanpäällä
sen vertaista.
Kuvaus sopii yli 11 m pitkään Suchomimus
teneresis-saurukseen, jonka luusto löytyi muutamia vuosia sitten.
Behemot syö ruohoa niinkuin raavas, sen voima
on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. Se
ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet
ovat lujiksi punotut. Sen luut ovat niinkuin
vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut. Se on
Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan. sille kantavat satonsa
vuoret... Lootuspensaiden alla se makaa, ruohikon
ja rämeen kätkössä... Jos virta hätyyttää, ei
se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon
vaikka itse Jordan sen kitaan.
Kuvaus sopii mm. yli 20 m pitkään ja n.12m korkeaan Brachiosaurukseen.
Joskus yhteisöt joutuivat palkkaamaan erikoisryhmiä taistelemaan hirviöitä vastaan. Kuuluisin meidän päiviimme säilynyt, runomuotoon taltioitu kertomus on ajalta 500-600 jKr. Se kertoo Beowulf-nimisestä urhosta, jonka tehtäväksi tuli puhdistaa Tanskan salmet sekä lentävistä että vedessä elävistä hirviöistä, jotka ahdistelivat paikallisia kalastajia ja merenkulkijoita. Hänen varsinainen sankaritekonsa oli 12 vuotta tanskalaisia terrorisoineen Grendel-hirviön (Tyranosaurus Rex tai vastaava) tappaminen.
Virallisissa pöytäkirjoissa on mainintoja kauasliitävistä lohikäärmeistä sekä hirviöistä. Kuvia näistä eläimistä taltioitiin mm. sotakilpiin (Sutton Hoo) että kirkkojen seinäornamentteihin (esim. SS Mary and Hardulph/Englanti). Kuvaukset on tehty niin hyvin, että niiden on täytynyt perustua todellisiin kokemuksiin. Nykyään nämä tarinat halutaan tulkita saduiksi ja viralliset merkinnät unohtaa.
Erinomainen kuvaus kahdesta sauruseläimestä löytyy Raamatusta Jobin kirjan luvuissa 40 ja 41. Behemotin kuvaus sopii parhaiten Berliinin luonnonhistoriallisessa museossa näytteillä olevaan (fossiililuurankona) Brontosaurukseen tai vielä suurempaan Brachiosaurukseen. Leviatan on ollut Tyranosaurus Rexin tapainen tai äskettäin Länsi-Afrikan Nigeriasta löytyneen Suchomimus -sauruksen kaltainen.
Äskettäin kuolleet
Vuonna 1992 biologi tri Margaret Helder havaitsi yllättäen, että jotkut hänelle tutkimuksiin tuoduista dinosauruksen kivettyneistä luista olivat osittain vielä luun muodossa. Ne eivät olleet ehtineet fossiloitua. Tämä on merkki siitä, että ne ovat hautautuneet maahan korkeintaan muutamia tuhansia vuosia sitten.
Saman havainnon teki Pohjois-Kentuckyssa tutkimustyötään tehnyt Buddy Davis. Hänelle tuotiin Alaskan alueeltä löytyneitä dinosauruksen luita, jotka eivät olleet vielä fossiloituneita.
Merkittävimmän löydöksen teki v. 1997 Montanan yliopiston tukija Mary Schweitzer. Hän havaitsi, että Tyranosaurs Rexin luiden sisällä oli vielä punaisia verisoluja2. Löytö oli niin merkittävä, että jatkotutkimukset tehtiin tarkassa valvonnassa. Samalla varmistettiin, että ko. eläin ei ole voinut olla kuolleena kuin korkeintaan muutamia tuhansia vuosia.
Yhä elossa olevat
Niitä löytöjä, jotka eivät tue
kehitysopin uskomuksia ei yleensä päästetä
julkisuuteen. Tiedotusvälineet ovat noudattaneet tässä yhteisen
evoluutiouskonnon vaatimuksia ja vaienneet. Joskus
kuitenkin jotain tulee kuin sattumalta suuren yleisön tietoon.Tällaisia löytöjä
ovat esim.:
Varsieväkala (Latimeria chalumnae) on kehitysopin mukaan todiste kalan ja sammakkoeläimen välimuodosta, joka kuoli sukupuuttoon n. 150 miljoonaa vuotta sitten. Elävä varsieväkala jäi Mosambikin lahdessa verkkoon v. 1938. Tämän jälkeen niitä on saatu saaliiksi muuallakin. Kuitenkin koulukirjoissa se edelleen on esimerkkinä välimuodosta.3
Tuatara-lisko kuoli kehitysopin mukaan sukupuuttoon 135 miljoonaa
vuotta sitten. Nykyisin se elää mm.
Uuden Seelannin alueella.4
Kehitysopin mukaan 280 miljoonaa vuotta sitten kuoli sukupuuttoon syvässä vedessä elävä nilviäinen nimeltä Neopilina galatheae. Se elää edelleen Keski-Amerikan vesissä.
Eräs räikeimpiä esimerkkejä tiedotusvälineiden ja kehitysopin kannattajien välisistä suhteista saatiin v. 1977. Uuden Seelannin rannikolla japanilaisen kalastusaluksen verkkoon jäi suuri kuollut ruho, joka painoi n. 2000 kg ja pituutta sillä oli yli 10 m. Punnituksen jälkeen se kuvattiin,siitä otettiin kudosnäytteet ja tehtiin mittapiirrokset (alla).
Tämän jälkeen ruho oli palautettava mereen, jotta saaliina ollut tuore kala ei pilaantuisi. Japanilaiset tiedemiehet totesivat, että eläin oli ollut Plesiosaurus. Japanissa löytö oli vuosisadan sensaatio. Tapaus oli niin merkittävä, että siitä tehtiin japanilaisen tieteen 100-vuotisjuhlamerkki (alla).
Länsimaissa ei tapausta juhlittu Tämä oli selvä todiste kehitysopin väitteitä vastaan. Olihan ko. saurus ollut kuolleena jo 66 miljoonaa vuotta. Siksi lukijat jäivät ilman uutista. Japanilaiset tekivät tapauksesta viralliset raportit eri tiedeyhteisöille ja museoille. Mutta tiedotusvälineet "pakotettiin hiljaisuuteen". Vain maininnat siitä, että löytö oli "luultavasti hain jäännös" kuittasi tämän merkittävän tapahtuman. Kuinka paljon vastaavanlaisia kehitysopin uskomuksia vastaan olevia löytöjä on tehty, joista ei anneta muille tietoa? Osa niistä ehkä joskus paljastuu.
KP
1) Genesin and the Dinosaurus/E.A.v Fange
2) ChristianAnswers.net/2.98,
3) Elämä/Biologia/WSOY/1997,
4) The Genesin Flood/J.C.Whitcomb-H.M.Morris,
5) After the flood/Bill Cooper
Yli 25 vuotta on väitelty siitä kuuluiko löydetty ruho plesiosaurukselle vai
suurelle haille. Tämän hetken tilanteesta saat lisätietoa soitteesta:
http://www.answersingenesis.org/home/area/Magazines/tj/docs/v12n3_plesiosaurs.asp
