Raamatun sanaan uskovat ovat kautta aikojen tienneet, että se,
mitä luonto kertoo luojastaan pitää yhtä
Jumalan sanan eli Raamatun ilmoituksen kanssa. Ja päinvastoin. Raamatun
kertomukset aikanaan tapahtuneista asioista pitävät aina paikkansa. Sen
antamat hyvinkin yksityiskohtaiset tiedot ovat helpottaneet ja nopeuttaneet
monien tutkijoiden ja arkeologien työtä tai auttaneet ymmärtämään
erilaisia luonnonilmiöitä.
Luomiskertomuksen yhteydessä Jumala ilmoittaa meille,
millaisen maan hän loi Aadamin hallittavaksi:
"Ja Jumala sanoi:´kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla,
yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee
näkyviin´. Ja tapahtui niin. Ja Jumala
kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän
kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se
oli hyvä." 1Moos 1:9-10.
Kuvauksen mukaan kuiva maa oli yhtenäinen manner, jota
ympäröivät vedet. Maan kastelusta vastasi
moni-haarainen joki: "Ja Edenistä lähti
joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.
Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää
koko Havilan maan, jossa on kultaa; ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on
myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.
Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan. Kolmannen
virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on
Eufrat." 1Moos 2:10-14.
Tämän maan ja sen maanpinnalla elävän eliöstön Jumala hukutti
vedenpaisumuksessa: "Viisitoista
kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että
kaikki ne peittyivät... Ja vedet vallitsivat maan päällä sataviisikymmentä
päivää." 1Moos 7:20,24.
Sijoittaessaan koko maapalloa peittävän vesimassan uudelleen
Jumala jakoi alkuperäisen mantereen useaan osaan. Suuret vuorijonot
ja merten syvänteet saivat silloin nykyiset muotonsa ja paikkansa:
"Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan
ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä,
Jumala." Ps. 90:2. "Daavidin virsi. Herran on maa
ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja
ne, jotka siinä asuvat. Sillä hän on sen
perustanut merten päälle, valmistanut
sen virtojen päälle." Ps.
24:1-2. "Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja
kaikki niiden joukot hänen suunsa
hengellä. Hän kokoaa meren vedet niinkuin
roukkioksi, panee syvyydet
säilöihin." Ps. 33:6-7.
"Sinä asetit maan perustuksillensa, niin, että se pysyy horjumatta
iankaikkisesti. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella;
Vuoria ylempänä seisoivat vedet. Mutta ne
pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi
ne juoksivat pakoon; vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat
paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy
eivätkä palaja peittämään
maata." Ps. 104: 5-9. "Sillä Herra on suuri
Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
Maan syvyydet ovat hänen
kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja
kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat
valmistaneet." Ps. 95:3-5.
Palaset uudelleen yhteen
Raamatun ilmoitusta, maaperää ja sen eri kerroksista löytyneitä
kivettymiä sekä mantereiden muotoja tutkineet
eri alojen viisaat ovat usean vuosisadan aikana hahmotelleet Aadamin
aikaisen mantereen muotoa ja kokoa. 1700-luvun puolivälissä saksalainen teologi
T. Lilienthal esitti ajatuksen mantereiden muotojen yhteensopivuudesta.
Kuitenkin ensimmäinen, joka piirsi kartan Aadamin aikaisesta mantereesta
oli amerikkalainen Antonio Snider. Hän sovitti nykyiset mantereet yhteen ja
julkaisi tutkimuksensa samoihin aikoihin kuin Charles Darwin sai
kuuluisuutta "Lajien synty"-teoksellaan.
Darwinin kirjan leviämisen myötä myös
maailman syntyä tutkivat tiedemiehet siirtyivät
Jumalan kieltävään uskontoon, jonka perusajatuksena oli kaiken
syntyminen sattumalta ilman Jumalaa hitaan kehityksen ja luonnonvalinnan kautta. Ei
siis ihme, että Sniderin mantereita
siirtänyt vedenpaisumusteoria hylättiin
vanhakantaisena, vaikka se antoi hyvän selityksen niille fossiililöydöille ja
maaperähavainnoille, joita oli tehty sekä
ylhäällä vuorten rinteillä että entisillä
pohja-alueilla eri puolilla maailmaa.
Uudet tutkimusmenetelmät antoivat 1900-luvulla lisää tietoa siitä, miten
pitkät vuorijonot ja syvät
valtamerihaudat ovat syntyneet. V. 1910
amerikkalainen geologi F. Taylor selvitti, miten
mm. Alpit ja Himalaja olivat syntyneet. Viisi vuotta myöhemmin supermannerteoriasta teki kirjan saksalainen
A. Wegener. Hän antoi mantereelle nimen Pangaea. Todisteita väitteittensä tueksi
hän esitti runsaasti. Koska hänen
näkemyksensä ei sopinut aikansa kehitysopilliseen uskoon maapallon synnystä
, sekin hylättiin.
|
"Missä ovat viisaat? Missä
kirjanoppineet? Missä tämän
maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt
maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei
oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi
saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,..."
1 Kor 1:20-21.
KP
Maapallon jakaantuminen
1 Moos. 10:25: "Toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanansa
maailma jakaantui." Tämä käännös on
alkukielen mukainen. Vastaavasti
kääntää kohdan myös vanha
kreikkalainen käännös Septuaginta.
Kirkkoraamatun (1938) sanamuoto "hänen
aikanansa jakaantuivat maan asukkaat" on
tulkinta, ei käännös. Tulkinta sekottanee
tapahtuman Baabelin kielten sekoitukseen ja ihmisten hajaantumiseen ympäri
maata. Alkuteksti puhuu tässä kuitenkin
vain maasta, ei lainkaan sen asukkaista. Nimi Peleg,
`jako', tulee heprean sanasta palag, `jakaa'.
Maininta maan jakautumisesta on keskellä Seemin sukuluetteloa.
Kun muiden kohdalla ei ole muuta kuin nimi, on jakautumisen täytynyt olla
hyvin merkittävä tapahtuma. Kaiken lisäksi
se tapahtui niin nopeasti, että tapahtuma voitiin ajoittaa Pelegin mukaan. Hän
oli Nooan pojan, Seemin, pojanpojanpoika. Hän syntyi ehkä noin 100 vuotta
vedenpaisumuksen jälkeen.
Asian merkitystä kuvaa vielä sekin, että 1 Aik. 1: 19 toistaa maininnan
maan jakautumisesta Pelegin aikana. Myös siinä on Kirkkoraamatussa sama
väärä tulkinta.
Elämme Jumalamme kaitselmuksen kannattamina turvallisesti kuivalla,
ohuella, vaikkakin liikahtelevalla maankamaralla, vaikka sen alla on
kaikkialla sula tulipallo. "Ovatpa teidän
päänne hiuksetkin kaikki
luetut", Matt. 10:30.
MS
|
Newgrange on Irlannin tärkein muinaisjäännös. Ryöstetty hautakammio tuli
tunnetuksi v.1699. Vieressä siitä kaaviopiirros. Valo pääsee käytävän
päähän vain talvipäivän seisauksen aikaan. "Euroopan hienoimman
käytävähaudan sisäänkäytävä osoittaa kaakkoon suorassa linjassa talviseisauspäivän auringonnousuun. Mitä yhteyksiä haudalla on tähtitieteeseen? Mitä kiviin veistetyt spiraalikuviot merkitsevät? Mitä haudan symbolit voivat paljastaa Irlannin viidentuhannen vuoden takaisista uskonnollisista käsityksistä?"
Näin kysytään kirjassa
"Muinaisten Kulttuurien Arvoitukset"(OTAVA
1990), josta myös sivun kuvat ovat. Teos
uskaltaa tunnustaa: "Newgrange on vain osa Boynen mutkan rakennelmia, tosin
niistä hienoin. Niistä tärkeimmät saattavat sisältää tieteellistä tietoa, jota vasta nyt,
5000 vuotta myöhemmin, aletaan tulkita. Jälleen kerran löydöt osoittavat,
ettei esihistoriallinen ihminen ollut sen paremmin yksinkertainen kuin
barbaarinenkaan vaan hallitsi kuvittelukykymme ylittäviä tietoja ja
taitoja."
Hautakummun alkuperäinen korkeus on ollut lähes 15 m. Käytävän päässä olevan
huoneen korkeus on n. 6 m. Haudan alueella on
jäljellä runsaasti koristeltuja kiviä. On arvioitu, että
niiden kuvioihin sisältyy runsaasti tietoa ajasta
ja avaruudesta.
Joistakin vanhoista kivirakennelmista voi
päätellä, että historian ajoittamisessa on
virheitä, jotka vaikeuttavat eri kansojen
perinnetietojen ajallista yhdistämistä.
|