Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Maapallo ennen ja nyt

Raamatun sanaan uskovat ovat kautta aikojen tienneet, että se, mitä luonto kertoo luojastaan pitää yhtä Jumalan sanan eli Raamatun ilmoituksen kanssa. Ja päinvastoin. Raamatun kertomukset aikanaan tapahtuneista asioista pitävät aina paikkansa. Sen antamat hyvinkin yksityiskohtaiset tiedot ovat helpottaneet ja nopeuttaneet monien tutkijoiden ja arkeologien työtä tai auttaneet ymmärtämään erilaisia luonnonilmiöitä.

Luomiskertomuksen yhteydessä Jumala ilmoittaa meille, millaisen maan hän loi Aadamin hallittavaksi: "Ja Jumala sanoi:´kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin´. Ja tapahtui niin. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." 1Moos 1:9-10.

Kuvauksen mukaan kuiva maa oli yhtenäinen manner, jota ympäröivät vedet. Maan kastelusta vastasi moni-haarainen joki: "Ja Edenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan. Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa; ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä. Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan. Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat." 1Moos 2:10-14.

Tämän maan ja sen maanpinnalla elävän eliöstön Jumala hukutti vedenpaisumuksessa: "Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että kaikki ne peittyivät... Ja vedet vallitsivat maan päällä sataviisikymmentä päivää." 1Moos 7:20,24.

Sijoittaessaan koko maapalloa peittävän vesimassan uudelleen Jumala jakoi alkuperäisen mantereen useaan osaan. Suuret vuorijonot ja merten syvänteet saivat silloin nykyiset muotonsa ja paikkansa: "Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala." Ps. 90:2. "Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. Sillä hän on sen perustanut merten päälle, valmistanut sen virtojen päälle." Ps. 24:1-2. "Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä. Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säilöihin." Ps. 33:6-7.

"Sinä asetit maan perustuksillensa, niin, että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella; Vuoria ylempänä seisoivat vedet. Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata." Ps. 104: 5-9. "Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat. Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet." Ps. 95:3-5.

Palaset uudelleen yhteen

Raamatun ilmoitusta, maaperää ja sen eri kerroksista löytyneitä kivettymiä sekä mantereiden muotoja tutkineet eri alojen viisaat ovat usean vuosisadan aikana hahmotelleet Aadamin aikaisen mantereen muotoa ja kokoa. 1700-luvun puolivälissä saksalainen teologi T. Lilienthal esitti ajatuksen mantereiden muotojen yhteensopivuudesta. Kuitenkin ensimmäinen, joka piirsi kartan Aadamin aikaisesta mantereesta oli amerikkalainen Antonio Snider. Hän sovitti nykyiset mantereet yhteen ja julkaisi tutkimuksensa samoihin aikoihin kuin Charles Darwin sai kuuluisuutta "Lajien synty"-teoksellaan. Darwinin kirjan leviämisen myötä myös maailman syntyä tutkivat tiedemiehet siirtyivät Jumalan kieltävään uskontoon, jonka perusajatuksena oli kaiken syntyminen sattumalta ilman Jumalaa hitaan kehityksen ja luonnonvalinnan kautta. Ei siis ihme, että Sniderin mantereita siirtänyt vedenpaisumusteoria hylättiin vanhakantaisena, vaikka se antoi hyvän selityksen niille fossiililöydöille ja maaperähavainnoille, joita oli tehty sekä ylhäällä vuorten rinteillä että entisillä pohja-alueilla eri puolilla maailmaa.

Uudet tutkimusmenetelmät antoivat 1900-luvulla lisää tietoa siitä, miten pitkät vuorijonot ja syvät valtamerihaudat ovat syntyneet. V. 1910 amerikkalainen geologi F. Taylor selvitti, miten mm. Alpit ja Himalaja olivat syntyneet. Viisi vuotta myöhemmin supermannerteoriasta teki kirjan saksalainen A. Wegener. Hän antoi mantereelle nimen Pangaea. Todisteita väitteittensä tueksi hän esitti runsaasti. Koska hänen näkemyksensä ei sopinut aikansa kehitysopilliseen uskoon maapallon synnystä , sekin hylättiin.

kuva Arvio siitä, miltä maapallo näytti ennen vedenpaisumusta. Kaikki nykyiset mantereet on piirroksessa liitetty yhteen. Afrikan manner on merkitty viivoilla.

1950-luvun lopulla tulivat tutkimuksiin mukaan myös maan pintakerrosten magneettisuuden mittaukset. Ne osoittivat, että maan kuoriosa, joka mantereiden kohdalla on keskimäärin 35-40 km paksu ja valtamerien pohjien kohdalla paksuudeltaan vain n. 7 km oli liikkunut magneettisiin napoihin nähden. Vihdoin 1960-luvun alussa tiedemiehille oli esitetty niin paljon mannerlaattojen liikkuvuutta tukevaa aineistoa, että heidän oli pakko virallisesti hyväksyä Raamatun ilmoituksen mukainen näkemys alkumantereesta. Mutta jälleen tiedemiesten piirissä vallitseva Jumalan olemassaolon kieltävä kehitysoppi tuo mukanaan sadat miljoonat vuodet. Sattumille ja luonnonvalinnalle halutaan antaa aikaa. Siksi suuren alkumantereen olemassaolo, sen pirstoutuminen osiin ja mannerten siirtyminen nykyisille paikoilleen hyväksytään vain edellyttäen, että siirtymiseen varataan lähes 200 miljoonaa vuotta. Ei haluta uskoa luonnon omaa ilmoitusta suurista nopeista mullistuksista, vaan luotetaan sokean sattuman voimaan.

kuva kuva

Walt Brownin näyttää kirjassaan "In The Beginning/Compelling Evidence for Creation and the Flood" tietokoneella tehdyn mallin siitä, miten mannerlaatat erkanivat toisistaan, niiden vedenalaisen välialueen (Atlannin valtameri) purkautuessa. Sivuttain työntyvä voima oli niin suuri, että mantereen puolella maanpinta poimuttui vuorijonoiksi. Viereinen kuva näyttää hyvin, kuinka vielä vedenpaisumuksen jälkeen joustavassa muodossa olleet kerrostumat antoivat periksi. Kuvan näkymä on Kanadan vuoristosta.


"Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,..." 1 Kor 1:20-21.


KP

Maapallon jakaantuminen

1 Moos. 10:25: "Toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanansa maailma jakaantui." Tämä käännös on alkukielen mukainen. Vastaavasti kääntää kohdan myös vanha kreikkalainen käännös Septuaginta. Kirkkoraamatun (1938) sanamuoto "hänen aikanansa jakaantuivat maan asukkaat" on tulkinta, ei käännös. Tulkinta sekottanee tapahtuman Baabelin kielten sekoitukseen ja ihmisten hajaantumiseen ympäri maata. Alkuteksti puhuu tässä kuitenkin vain maasta, ei lainkaan sen asukkaista. Nimi Peleg, `jako', tulee heprean sanasta palag, `jakaa'.

Maininta maan jakautumisesta on keskellä Seemin sukuluetteloa. Kun muiden kohdalla ei ole muuta kuin nimi, on jakautumisen täytynyt olla hyvin merkittävä tapahtuma. Kaiken lisäksi se tapahtui niin nopeasti, että tapahtuma voitiin ajoittaa Pelegin mukaan. Hän oli Nooan pojan, Seemin, pojanpojanpoika. Hän syntyi ehkä noin 100 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.

Asian merkitystä kuvaa vielä sekin, että 1 Aik. 1: 19 toistaa maininnan maan jakautumisesta Pelegin aikana. Myös siinä on Kirkkoraamatussa sama väärä tulkinta.

Elämme Jumalamme kaitselmuksen kannattamina turvallisesti kuivalla, ohuella, vaikkakin liikahtelevalla maankamaralla, vaikka sen alla on kaikkialla sula tulipallo. "Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut", Matt. 10:30.


MS

kuva

Newgrange on Irlannin tärkein muinaisjäännös. Ryöstetty hautakammio tuli tunnetuksi v.1699. Vieressä siitä kaaviopiirros. Valo pääsee käytävän päähän vain talvipäivän seisauksen aikaan. "Euroopan hienoimman käytävähaudan sisäänkäytävä osoittaa kaakkoon suorassa linjassa talviseisauspäivän auringonnousuun. Mitä yhteyksiä haudalla on tähtitieteeseen? Mitä kiviin veistetyt spiraalikuviot merkitsevät? Mitä haudan symbolit voivat paljastaa Irlannin viidentuhannen vuoden takaisista uskonnollisista käsityksistä?"

kuvaNäin kysytään kirjassa "Muinaisten Kulttuurien Arvoitukset"(OTAVA 1990), josta myös sivun kuvat ovat. Teos uskaltaa tunnustaa: "Newgrange on vain osa Boynen mutkan rakennelmia, tosin niistä hienoin. Niistä tärkeimmät saattavat sisältää tieteellistä tietoa, jota vasta nyt, 5000 vuotta myöhemmin, aletaan tulkita. Jälleen kerran löydöt osoittavat, ettei esihistoriallinen ihminen ollut sen paremmin yksinkertainen kuin barbaarinenkaan vaan hallitsi kuvittelukykymme ylittäviä tietoja ja taitoja."
 

kuva

Hautakummun alkuperäinen korkeus on ollut lähes 15 m. Käytävän päässä olevan huoneen korkeus on n. 6 m. Haudan alueella on jäljellä runsaasti koristeltuja kiviä. On arvioitu, että niiden kuvioihin sisältyy runsaasti tietoa ajasta ja avaruudesta.

Joistakin vanhoista kivirakennelmista voi päätellä, että historian ajoittamisessa on virheitä, jotka vaikeuttavat eri kansojen perinnetietojen ajallista yhdistämistä.