Nykyinen sukupolvi on kasvanut ja koulutettu siten, että se pitää maailmaa
tuhansien miljoonien vuosien aikana tapahtuneen hitaan kehityksen tuloksena.
Ne, jotka eivät hyväksy kehitysteoriaa eivätkä miljoonia vuosia, leimataan
tieteen vastustajiksi. Kehitysopin näkemykset ja väitteet ovat täysin
vastakkaisia sekä Raamatun luomiskertomuksen että maakerrostumista löydettyjen
kivet-tymien kanssa. Raamatun ilmoitusta kaiken synnystä ei voida sovittaa
kehitysopin väittämiin, vaikka monet sitä
yrittävät. Mm. Suomessa arkkipiispa Mikko Juva julkaisi oman kantansa
lehtiartikkelissa (19.6.81/HS) mainiten asiasta:
"Kirkollisen teologian ja akateemisen biologian välillä ei tässä asiassa
nykyään nähdä varsinaista ristiriitaa,
tuskin edes ongelmaa. ´Elollinen luonto nykyisellään on epäilemättä kehittynyt
vähitellen alkeellisista eliömuodoista.
Että kehitys on tapahtunut pääasiassa
Darwinin hahmottelemalla tavalla,
näyttää myös erittäin todennäköiseltä..."
Kerrosten tarkkailua
Sekä Raamatun ilmoitukseen uskovat että kehitysopin kannattajat
vetoavat maakerrosten antamiin todisteisiin. Miten tämä on mahdollista?
Ennen Darwinin kehitysteorian hyväksymistä (1800 -luvun loppupuoli)
ristiriitaa ei ollut. Geologit eivät
hyväksyneet jo silloin uskonnon luonteisena
pidettyä kehitysoppia, koska maakerrokset kivettymineen eivät tukeneet hitaan kehityksen teoriaa. Darwinistit
tarvitsivat mittaamattomia ajanjaksoja, joiden aikana heidän kehitysideansa
saattaisivat toteutua sattuman ja luonnonvalinnan avulla. He halusivat myös
murtaa ne näkemykset, jotka perustuivat Raamatun luomiskertomukseen ja
vedenpaisumukseen. Tilalle tuotiin oma uskonto, jossa Jumalan olemassaolo
kielletään. Kaiken on saanut aikaan
sattuma, mutaatiot, luonnonvalinta ja miljoonat vuodet.
Maailman synnyn aikataulu
Darwinin kehitysopin tueksi suunniteltiin 1800-luvun lopulla
maailman hidasta kehitystä kuvaava aikataulu maakerrostumineen ja
eläimineen. Kerroksissa olevat eläin- ja
kasvifossiilit luokiteltiin siten, että kullekin
ryhmälle annettiin oma esiintymisaikansa maapallolla. Näin sai muotonsa
vielä nytkin voimassaoleva
"indeksifossiilien luettelo". Maakerrosten ikä
määriteltiin sitten näiden fossiilien mukaan.
Jos maakerroksesta löytyi esim. trilobiitin kivettymä, merkittiin, että maakerros
on syntynyt 600 milj. vuotta sitten. Maakerroksen ikää ei todellisuudessa
voitu mitata, mutta koska mainittu eläin oli luokiteltu yhteissopimuksesta
eläneeksi 600 milj. vuotta sitten, oli myös
maakerros saman ikäinen. Jos sattumalta samasta maakerroksesta löytyi
linnun kivettymä, siirrettiin kerroksen iän määrittely epävarmojen joukkoon ja unohdettiin. Linnut näet - tämän
taulukon mukaan - ilmestyivät vasta satoja miljoonia vuosia myöhemmin.
Mistä kehitysopin kannattajat löysivät kuvaamansa kerrostumat? Eivät mistään. Kuvatun kaltaista maakerroskasaumaa ei ole olemassa.
|
Taulukko on mielikuvitukseen perustuva teoreettinen näkemys maan
kehittymisen vaiheista. Kuitenkin sitä
käytetään kaikkialla, mm. kouluissa
biologian oppikirjoissa ja ns. tieteisteoksissa "tieteellisenä totuutena". Annetaan
mielikuva, että kerrostumat esiintyvät
juuri tässä järjestyksessä ja että niistä
löytyvät sinne kuuluvat fossiilit.
Uusimmat kehitysoppia tukevat julkaisut esittävät ikämäärittelyn
indeksi-fossiilien avulla aivan varmana. Esim. Tieteen Kuvalehti (9/93)
kirjoittaa: "Tiettynä ajankohtana elämällä on
ollut koostumus, joka on ollut erilainen kuin sitä edeltäneinä
ajanjaksoina... siitä syystä fossiilien jakautuminen
geologisissa kerrostumissa kertoo tarkasti, miltä maan historian kaudelta
kerros on peräisin."
Tulokset itselle mieluisiksi
Todelliset tiedemiehet pitävät kuitenkin tätä iänmääritystapaa
kehäpäättelynä. Kun halutaan näyttää satoja
miljoonia vuosia, on laadittava taulukko, joka antaa tähän mahdollisuuden.
Näin juuri on tehty kehitysopin vuosimiljoonia ja uskomuksia varten.
Uskottavan iänmäärittelyn kanssa tällä ei
kuitenkaan ole mitään tekemistä.
Voimakkaimmat vastalauseet kerrostumien ikä-taulukolle löytyvät luonnosta eri
puolilta maapalloamme. Esim. Sveitsin alpeilla kerrosten järjestys ikäfossiilien
mukaan olisi: ylin kerrostuma 500 milj. vuotta vanha, sen alla 300 milj. vuotta
vanha kerrostuma ja sen alla n. 100 milj. vuotta vanha kerrostuma. Koko vuoristo
olisi kehitysopin ikätaulukon mukaan
ylösalaisin. USA:ssa esim. Montanan suurten vuorten yli 1.000 milj. vuotta
vanhat huiput lepäävät vain n. 100
milj. vuotta vanhan kerrostuman
päällä. Välikerrostumat puuttuvat.
150 vuoden odotus
150 vuotta sitten Darwinin kannattajien lupaamia kehitystä
osoittavia eläin- ja kasvikivettymiä ei ole
löytynyt. Tulvaveden mukana kulkeutuneiden valtavien maamassojen peittämät
eläimet ja kasvit ovat todisteena
äkillisestä, koko maailmaa kohdanneesta
tuhosta. Maapallomme muotoutui uudeksi. Meret, mantereet ja vuorijonot
saivat silloin nykyiset paikkansa. Maankuori kerros kerrokselta kertoo tästä
tapahtumasta. Maakerrosten välistä ei
löydy vuosimiljoonien vaatimia
eroosiojälkiä (rapautumista). Suuret
kalliolohkareet kerroksissa ovat osoituksena
vesimassojen ja purkausten voimasta. Kanjonit ja suistoalueet todistavat veden
pakenemisesta alas syvänteisiin nousevan maakuoren tieltä. Tarvitaan suurta
sokeutta ja voimakasta tarvetta tosiasioiden kieltämiseen, kun kaikki nämä
maakerrosten antamat todisteet torjutaan.
"Missä olit silloin, kun minä
maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on
vetänyt mittanuoran sen ylitse?" Job 38:4. KP
|