Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Tyhjää täysi ja pimeää puolet

Kylmän ja kuuman pimeän aineen historia alkaa jumalattoman alun mietiskelystä v. 1927. Silloin belgialainen George Lamaître ehdotti, että maailmankaikkeus sai tuhansia miljoonia vuosia sitten alkunsa nuppineulan pään kokoisesta energiapisteestä, joka oli suunnattoman kuuma. Hän kutsui pistettä alkuatomiksi. Joseph Silk täsmensi vielä 1980 kirjassaan "Big Bang" kuinka kaikki tapahtui: "Kaikki aine, jonka tiedämme olevan miljardeissa galakseissa, oli puristuneena neulanpään kokoiseen pisteeseen. Oma näkyvissä oleva linnunratamme oli siinä atomia pienemmässä koossa". Mistä tämä energiapiste tuli, miten se syntyi. Siitä ei haluta enempää keskustelua. Se vain oli ja sillä hyvä.

Tämä suunnattoman kuuma energiapiste muutti yllättäen muotoaan. Se räjähti singoten kaiken olemuksensa ympäriinsä. Näin syntyi laajeneva tila. Luonnonlakien mukaan räjähdys saa aikaan epäjärjestystä. Kehitysopin mukaan tämä räjähdys sai kuitenkin aikaan kaiken järjestyksen ja alkuaineet ja vihdoin elämän monimuotoisuuden niin kuin me sen tunnemme. Mutta älkäämme menkö asian edelle.

Tämän räjähdyksen alku synnyttää atomien pienimmät rakenneosat, kvarkit ja elektronit ja sitten protonit ja neutronit. Nämä innostuvat heti rakentamaan atomeja ja näin syntyvät mm. helium- ja vetyatomit. Ne yhdessä alkavat rakentaa muita alkuaineita - myös hiiliatomeja, jotka ovat elämän edellytyksenä. Se, että hiilen syntyminen kolmen heliumatomin törmäyksestä on vain teoriaa ja käytännössä massatapahtumana mahdotonta ei kehitysoppiin uskovia kiusaa. Ei kiusaa sekään, että aineen rakentuminen räjähdysaallon levitessä ja jäähtyessä on kaikkien luonnonlakien vastaista ja tieteellisesti ajatellen vain tarinaa. Mutta tällaisellekin rakentumiselle löytyy kehitysopillinen selitys. Kaikki kehittyminen onkin tapahtunut tuntemattomien luonnonlakien vaikutuksesta.

Tuntemattomat luonnonlait

Kehitysopin uskomusten mukaan emme ole vielä löytäneet niitä salaperäisiä luonnonlakeja ja lainalaisuuksia, jotka väistämättä johtavat kaikesta kaaoksesta järjestykseen ja lopulta elämän syntyyn. Koska niitä ei ole voitu löytää, on ne vain uskolla omaksuttava ja pidettävä totena. Alkuaineet ja elämä ovat olemassa. Täytyyhän siis niiden synnylle löytää myös kehitysopillinen selityksensä.

Mitä enemmän alkuaineita tutkitaan sitä enemmän kaikessa havaitaan tarkka järjestys ja ajoitus. Atomit ovat kuin avaruus pienoiskoossa. Avaruuden tutkijat ihmettelevät kaiken näkyväisen toimintaa. Hyvin tätä ihmettelyä kuvaa Tieteen Kuvalehdessä 9/94 lausuttu tähtitieteilijän näkemys avaruudesta: "Parhaillaan piirtymässä oleva kuva ei ole tyhjä ja päämäärätön universumi, vaan sellainen, joka näyttää hämmästyttävällä tavalla olevan ennalta määrätty sisältämään elämää..." Mutta universumista piirtyy monelle tutkijalle liiankin tarkka kuva. Yli 90% alkuräjähdysteorian vaatimasta aineesta näet puuttuu. Missä on puuttuva pimeä aine? Mikä pimeä aine?

Pimeää yli puolet

Näin maallikolle asia selvitetään: "70-90 % maailmankaikkeudesta on näkymätöntä ainetta, jonka koostumusta ei tarkkaan tunneta. Tähdet muodostavat vain n. 10% galaksin kokonaismassasta. Jäljelle jäävästä 90 %:sta ehkä vain muutama prosentti on kaasua ja pölyä.... Astronomeilla on monta teoriaa siitä, mistä näkymätön aine koostuu, ja ehdokkaat jaetaan kahteen ryhmään: kylmään ja kuumaan pimeään aineeseen."1

kuvaMiksi pimeää ainetta pitää olla olemassa? Ottakaamme esimerkki. Kiinnitämme palloon narun. Sitten pyöritämme palloa ilmassa. Pallo pyörii ympyrää ja naru pitää sitä tarkan etäisyyden päässä kädestä. Aivan vastaavalla tavalla kuu kiertää maapalloa tarkasti kuin kello. Naruna toimii maan massan vetovoima, joka vetää kuun pienempää massaa puoleensa. Tätä vetovoimaa vastustaa kuun etenemisnopeus (keskipakovoima). Näin syntyy tasapainotila ja jatkuva liike kuun ja maan välillä. Sama voimien tasapainotila vallitsee auringon ja sitä kiertävien planeettojen välillä. Laajennamme aluetta ja tarkastelemme koko linnunratajärjestelmää. Löydämme jälleen tämän säännöllisen pyörimisliikkeen suhteessa linnunradan keskustaan sekä suhteessa toisiin galakseihin. Pulma löytyy nyt tämän säännöllisen ja tarkan liikkeen ja sen keskustan massan vetovoiman suhteesta. Laskelmien mukaan havaittavissa oleva massa ei riitä pitämään universumia koossa. 90% tarvittavasta massasta puuttuu. Tämä puute selitettiin sellaisen pimeän aineen olemassaololla, jota ei voida kaukoputkilla havaita. Mutta sitten avaruuteen ammuttiin Hubblen avaruuskaukoputki, jonka tarkkuus riitti pimeän aineen havainnointiin. Hubble ei ole löytänyt mitään pimeää ainetta. Tästä tuli suuri pulma kehitysopin Big Bang-uskoville.

Lehdistölle annetaan pimeän aineen puuttumisesta erilaisia selityksiä ja lehdet edelleen lukijoilleen: "Nyt on palattu teorioihin, joiden mukaan näkymätön aine koostuu oudoista ja tuntemattomista hiukkasista, joita ei ole vielä löydetty laboratorioissa. Eräs teoria esittää, että luonnonlaeissa on jotakin vialla. Yksikään tähtitieteilijä ei uskalla väittää, että se olisi vastaus pimeän aineen arvoitukseen."2 kuva Pimeän aineen puuttuminen ei ole kuitenkaan alkuräjähdysteorian suurin pulma. Kadoksissa on muutakin.

Antiaine katosi

Ongelman muodostaa energian häviämättömyyden laki. Tämän lain mukaan energia ei koskaan häviä, mutta se voi muuttaa muotoaan. Teorian mukaan puhdasta energiaa syntyy, kun aine ja antiaine kohtaavat. Näin alan lehdistö asiaa kommentoi: "Maailmankaikkeus sellaisena kuin se tunnetaan on oikeastaan sula mahdottomuus. Kaiken galaksien, tähtien ja planeettojen aineen olisi pitänyt kadota jo aikoja sitten. Kun maailmankaikkeus (kehitysuskomuksen mukaan) sai alkunsa suuressa alkuräjähdyksessä... oli ensimmäisille minuuteille leimallista jatkuva energian muuttuminen aineeksi. Tämä prosessi on Einsteinin ansiosta hyvin tunnettu. Asiassa on vain yksi mutta: energian muuttuessa aineeksi syntyy aina yhtä paljon hiukkasia ja antihiukkasia. Maailmankaikkeus on alkanut hiukkasten ja antihiukkasten puurosta, jossa hiukkaset ja antihiukkaset ovat kumonneet toistensa olemassaolon. Koska kumpiakin syntyy aina yhtä paljon, koko maailmankaikkeudessa ei olisi pitänyt olla ainetta jäljellä enää miljardeihin vuosiin. Täällä pitäisi olla vain säteilyä, joka kertoisi aineen ja antiaineen tasapeliin päättyneestä taistelusta. Miksi näin ei ole, on astro-fyysikkoja askarruttava arvoitus. Mahdollisia selityksiä on kaksi: joko teorioissa on jotain pahasti pielessä tai sitten maailmankaikkeus kätkee sisäänsä vielä toistaiseksi tuntemattomia ainetta vastaavia antiainemääriä. Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu kovin todennäköiseltä - tai houkuttelevalta."3

TV:n taustakohina

Alkuräjähdykseen edelleen uskovat tuovat nyt uskonsa tueksi avaruudesta mitatun absoluuttisen nollapisteen yläpuolella olevan 2,7 asteen taustasäteilyn, joka heidän mukaansa on jälkilämpö ko. räjähdyksestä. Koulukirjoissakin kerrotaan, että TV:n kohina, silloin kun asema ei lähetä ohjelmaa, on todistus alkuräjähdyksen aiheuttamasta taustasäteilystä. Maailmankuulu tähtitieteilijä Fred Hoyle todistaa kuitenkin, että taustasäteily voisi olla mikä tahansa lämpötila 2,7 ja 27-asteen välillä. Hänen mukaansa säteilyn aiheuttaa avaruudessa leijailevat lukemattomat pienet rautahiukkaset, "tuntokarvat". Näitä hiukkasia on sinkoutunut avaruuteen supernovan räjähtäessä..4 Mitään alkuräjähdystä ei hänen mukaansa ole koskaan tapahtunut.

Alku uusiksi

70 vuotta sitten kehitysopin edustajat ottivat alkuräjähdysteorian innolla vastaan. Ne, jotka eivät halunneet teoriaan uskoa, siirrettiin sivuun. Tieteiskirjat ja oppikirjat täytettiin tarinoista ja tähti-tieteilijöiden vakuutuksista siitä, miten kaikki alkoi - Big Bang oli nyt ateistisen luomisen alku. Nyt jälleen, kuten niin monesti ennenkin, kehitysopin täytenä totena markkinoimat uskomukset kaatuvat omiin alkeellisiin ja epätieteellisiin asetelmiinsa. Kestää kuitenkin useita sukupolvia ennen kuin tämä suuri huijaus painetaan hitaasti sivuun. Mutta sitä ennen tilalle täytyy keksiä jotain yhtä uskomatonta ja luonnonlakien vastaista.

kuva
Lukion kaikille oppilaille tarkoitettu fysiikan oppikirja VUOROVAIKUTUS/WSOY-1996 opettaa oppilaille yllä olevaa kuvaa käyttäen maailmankaikkeuden synnystä tieteellisenä totuutena: "Maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä... aivan aluksi ei ollut olemassa yhtään mitään... Ei ollut ainetta, ei myöskään aikaa eikä paikkaa, eikä liioin nykyisin vallitsevia luonnonlakeja. Maailmankaikkeutemme sai alkunsa noin 15 miljardia vuotta sitten. Syytä tähän ainutlaatuiseen luomistapahtumaan ei tiedetä, mutta sitä on alettu kutsua alkuräjähdykseksi, Big Bangiksi... Aluksi muodostui pienen pieni, kooltaan atomiakin pienempi alkio avaruutta ja säteilyä... Kuumuus olisi saanut alkion leviämään räjähdysmäisesti ympäristöönsä, mutta ympäristöä ei ollut vielä olemassa. Tilaa, avaruutta, oli vain alkion sisällä. Kun maailmankaikkeuden alkio vähitellen laajeni ja jäähtyi, siihen kuroutui ainetta. Eräässä vaiheessa vallitsi sekunnin murto-osan ajan outo tila, jossa painovoima esiintyi mahtavana poistovoimana. Tämä tilanne käynnisti infernaalisen räjähdyksen, varsinaisen alkuräjähdyksen. Maailmankaikkeus laajeni hetkessä atomin kokoluokasta suurin piirtein maapallon kokoiseksi...jne. tämän jälkeen materia ja antimateria tuhosivat toisensa mutta sattumalta materiaa jäi vähän jäljelle, josta nykyinen maailmankaikkeus koostuu. Miten lukijan tulee suhtautua tällaiseen oppikirjassa annettuun tietoon - uskoa se vai epäillä?

Tuhansien vuosien ajan on Jumala sanassaan selkeästi ilmoittanut sen, että aineellinen maailma on syntynyt hänen tahdostaan. Tätä ilmoitusta ei ole tarvinnut muuttaa tai muotoilla uudelleen:

"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä." Hebr.11:3.

"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään."
2. Piet. 3: 5-7.


KP

1) Tieteen Kuvalehti 3/97,
2) Tieteen Kuvalehti 6/95
3) Tieteen Kuvalehti 12/96,
4) Tieteen Kuvalehti 9/95