Kylmän ja kuuman pimeän aineen historia alkaa jumalattoman alun
mietiskelystä v. 1927. Silloin belgialainen
George Lamaître ehdotti, että
maailmankaikkeus sai tuhansia miljoonia vuosia
sitten alkunsa nuppineulan pään
kokoisesta energiapisteestä, joka oli
suunnattoman kuuma. Hän kutsui pistettä
alkuatomiksi. Joseph Silk täsmensi vielä 1980
kirjassaan "Big Bang" kuinka kaikki
tapahtui: "Kaikki aine, jonka tiedämme olevan
miljardeissa galakseissa, oli puristuneena neulanpään kokoiseen pisteeseen.
Oma näkyvissä oleva linnunratamme oli
siinä atomia pienemmässä koossa".
Mistä tämä energiapiste tuli, miten se
syntyi. Siitä ei haluta enempää keskustelua.
Se vain oli ja sillä hyvä.
Tämä suunnattoman kuuma energiapiste muutti yllättäen muotoaan. Se
räjähti singoten kaiken olemuksensa
ympäriinsä. Näin syntyi laajeneva tila.
Luonnonlakien mukaan räjähdys saa aikaan epäjärjestystä. Kehitysopin mukaan
tämä räjähdys sai kuitenkin aikaan kaiken
järjestyksen ja alkuaineet ja vihdoin
elämän monimuotoisuuden niin kuin me sen
tunnemme. Mutta älkäämme menkö
asian edelle.
Tämän räjähdyksen alku
synnyttää atomien pienimmät rakenneosat,
kvarkit ja elektronit ja sitten protonit ja
neutronit. Nämä innostuvat heti rakentamaan
atomeja ja näin syntyvät mm. helium- ja
vetyatomit. Ne yhdessä alkavat rakentaa
muita alkuaineita - myös hiiliatomeja, jotka ovat elämän edellytyksenä. Se,
että hiilen syntyminen kolmen heliumatomin törmäyksestä on vain teoriaa ja
käytännössä massatapahtumana mahdotonta
ei kehitysoppiin uskovia kiusaa. Ei kiusaa sekään, että aineen rakentuminen
räjähdysaallon levitessä ja jäähtyessä on
kaikkien luonnonlakien vastaista ja tieteellisesti ajatellen vain tarinaa. Mutta
tällaisellekin rakentumiselle löytyy
kehitysopillinen selitys. Kaikki kehittyminen onkin tapahtunut tuntemattomien
luonnonlakien vaikutuksesta.
Tuntemattomat luonnonlait
Kehitysopin uskomusten mukaan emme ole vielä löytäneet niitä
salaperäisiä luonnonlakeja ja lainalaisuuksia,
jotka väistämättä johtavat kaikesta
kaaoksesta järjestykseen ja lopulta elämän
syntyyn. Koska niitä ei ole voitu löytää, on ne
vain uskolla omaksuttava ja pidettävä
totena. Alkuaineet ja elämä ovat olemassa.
Täytyyhän siis niiden synnylle löytää
myös kehitysopillinen selityksensä.
Mitä enemmän alkuaineita tutkitaan sitä enemmän kaikessa havaitaan
tarkka järjestys ja ajoitus. Atomit ovat kuin
avaruus pienoiskoossa. Avaruuden tutkijat ihmettelevät kaiken näkyväisen
toimintaa. Hyvin tätä ihmettelyä kuvaa Tieteen
Kuvalehdessä 9/94 lausuttu
tähtitieteilijän
näkemys avaruudesta: "Parhaillaan piirtymässä oleva kuva ei ole tyhjä
ja päämäärätön universumi, vaan
sellainen, joka näyttää hämmästyttävällä
tavalla olevan ennalta määrätty sisältämään
elämää..." Mutta universumista piirtyy
monelle tutkijalle liiankin tarkka kuva. Yli 90% alkuräjähdysteorian vaatimasta
aineesta näet puuttuu. Missä on puuttuva
pimeä aine? Mikä pimeä aine?
Pimeää yli puolet
Näin maallikolle asia selvitetään:
"70-90 % maailmankaikkeudesta on
näkymätöntä ainetta, jonka koostumusta ei
tarkkaan tunneta. Tähdet muodostavat vain n. 10% galaksin kokonaismassasta.
Jäljelle jäävästä 90 %:sta ehkä vain
muutama prosentti on kaasua ja pölyä.... Astronomeilla on monta teoriaa
siitä, mistä näkymätön aine koostuu, ja
ehdokkaat jaetaan kahteen ryhmään:
kylmään ja kuumaan pimeään
aineeseen."1
Miksi pimeää ainetta pitää olla
olemassa? Ottakaamme esimerkki. Kiinnitämme palloon narun. Sitten
pyöritämme palloa ilmassa. Pallo pyörii
ympyrää ja naru pitää sitä tarkan
etäisyyden päässä kädestä. Aivan vastaavalla
tavalla kuu kiertää maapalloa tarkasti
kuin kello. Naruna toimii maan massan vetovoima, joka vetää kuun pienempää
massaa puoleensa. Tätä vetovoimaa vastustaa kuun etenemisnopeus (keskipakovoima). Näin syntyy tasapainotila ja
jatkuva liike kuun ja maan välillä. Sama
voimien tasapainotila vallitsee auringon ja sitä kiertävien planeettojen
välillä. Laajennamme aluetta ja
tarkastelemme koko linnunratajärjestelmää.
Löydämme jälleen tämän säännöllisen
pyörimisliikkeen suhteessa linnunradan keskustaan sekä suhteessa toisiin
galakseihin. Pulma löytyy nyt tämän säännöllisen
ja tarkan liikkeen ja sen keskustan massan vetovoiman suhteesta. Laskelmien
mukaan havaittavissa oleva massa ei riitä pitämään universumia koossa. 90%
tarvittavasta massasta puuttuu. Tämä
puute selitettiin sellaisen pimeän aineen olemassaololla, jota ei voida kaukoputkilla
havaita. Mutta sitten avaruuteen ammuttiin Hubblen avaruuskaukoputki,
jonka tarkkuus riitti pimeän aineen havainnointiin. Hubble ei ole löytänyt
mitään pimeää ainetta. Tästä tuli suuri pulma
kehitysopin Big Bang-uskoville.
Lehdistölle annetaan pimeän aineen puuttumisesta erilaisia selityksiä ja
lehdet edelleen lukijoilleen: "Nyt on palattu
teorioihin, joiden mukaan näkymätön
aine koostuu oudoista ja tuntemattomista hiukkasista, joita ei ole vielä löydetty
laboratorioissa. Eräs teoria esittää, että
luonnonlaeissa on jotakin vialla. Yksikään
tähtitieteilijä ei uskalla väittää, että se
olisi vastaus pimeän aineen
arvoitukseen."2
Pimeän aineen puuttuminen ei ole kuitenkaan alkuräjähdysteorian suurin
pulma. Kadoksissa on muutakin.
Antiaine katosi
Ongelman muodostaa energian häviämättömyyden laki. Tämän lain
mukaan energia ei koskaan häviä, mutta se
voi muuttaa muotoaan. Teorian mukaan puhdasta energiaa syntyy, kun aine ja
antiaine kohtaavat. Näin alan lehdistö asiaa
kommentoi: "Maailmankaikkeus sellaisena kuin se tunnetaan on oikeastaan
sula mahdottomuus. Kaiken galaksien, tähtien ja planeettojen aineen olisi pitänyt
kadota jo aikoja sitten. Kun maailmankaikkeus (kehitysuskomuksen mukaan) sai
alkunsa suuressa alkuräjähdyksessä...
oli ensimmäisille minuuteille leimallista jatkuva energian muuttuminen
aineeksi. Tämä prosessi on Einsteinin ansiosta
hyvin tunnettu. Asiassa on vain yksi mutta: energian muuttuessa aineeksi syntyy
aina yhtä paljon hiukkasia ja antihiukkasia. Maailmankaikkeus on alkanut
hiukkasten ja antihiukkasten puurosta, jossa
hiukkaset ja antihiukkaset ovat kumonneet toistensa olemassaolon. Koska
kumpiakin syntyy aina yhtä paljon, koko
maailmankaikkeudessa ei olisi pitänyt olla
ainetta jäljellä enää miljardeihin vuosiin.
Täällä pitäisi olla vain säteilyä, joka kertoisi
aineen ja antiaineen tasapeliin
päättyneestä taistelusta. Miksi näin ei ole, on
astro-fyysikkoja askarruttava arvoitus. Mahdollisia selityksiä on kaksi: joko teorioissa
on jotain pahasti pielessä tai sitten maailmankaikkeus kätkee sisäänsä vielä
toistaiseksi tuntemattomia ainetta vastaavia antiainemääriä. Kumpikaan
vaihtoehto ei tunnu kovin todennäköiseltä - tai
houkuttelevalta."3
TV:n taustakohina
Alkuräjähdykseen edelleen uskovat tuovat nyt uskonsa tueksi
avaruudesta mitatun absoluuttisen nollapisteen
yläpuolella olevan 2,7 asteen
taustasäteilyn, joka heidän mukaansa on jälkilämpö
ko. räjähdyksestä. Koulukirjoissakin
kerrotaan, että TV:n kohina, silloin kun
asema ei lähetä ohjelmaa, on todistus
alkuräjähdyksen aiheuttamasta
taustasäteilystä. Maailmankuulu tähtitieteilijä
Fred Hoyle todistaa kuitenkin, että taustasäteily voisi olla mikä tahansa
lämpötila 2,7 ja 27-asteen välillä. Hänen
mukaansa säteilyn aiheuttaa avaruudessa
leijailevat lukemattomat pienet rautahiukkaset, "tuntokarvat". Näitä hiukkasia on
sinkoutunut avaruuteen supernovan
räjähtäessä..4 Mitään alkuräjähdystä ei hänen
mukaansa ole koskaan tapahtunut.
Alku uusiksi
70 vuotta sitten kehitysopin edustajat ottivat alkuräjähdysteorian
innolla vastaan. Ne, jotka eivät halunneet
teoriaan uskoa, siirrettiin sivuun. Tieteiskirjat ja oppikirjat täytettiin tarinoista ja
tähti-tieteilijöiden vakuutuksista siitä,
miten kaikki alkoi - Big Bang oli nyt ateistisen luomisen alku. Nyt jälleen, kuten niin
monesti ennenkin, kehitysopin täytenä
totena markkinoimat uskomukset kaatuvat omiin alkeellisiin ja
epätieteellisiin asetelmiinsa. Kestää kuitenkin useita
sukupolvia ennen kuin tämä suuri huijaus painetaan hitaasti sivuun. Mutta sitä
ennen tilalle täytyy keksiä jotain yhtä
uskomatonta ja luonnonlakien vastaista.
|