Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Kehittynyt vai kehitetty?

"Neandertalin laaksossa yritetään saada alkunauta - ´alkuhärkä´- uudelleen eloon menemällä evoluutiossa askel askeleelta taaksepäin. Tällä tavalla poistettaisiin naudasta ne piirteet, joita kotieläimiä jalostanut ihminen on niissä korostanut. Nykyisten tietojen mukaan viimeinen alkunauta surmattiin puolalaisessa Jaktovofka-metsässä 1627."

Tämä uutinen oli v. 1991 eri lehdissä. Artikkelissa sotkettiin jälleen eliökunnan hidas kehittyminen mutaatioiden ja luonnonvalinnnan kautta sekä rodunjalostus. Näiden asioiden sekoittaminen aloitettiin jo 1850-luvulla Darwinin esitellessä evoluutio-oppiaan. Tiedetään, että nautakarjaa, hevosia ja koiria sekä lukemattomia kasveja on jalostettu jo yli 2000 vuotta. Tietoa on kertynyt paljon. Nykyisin, keinosiemennyksen aikana, yhdelle kantaeläimelle voidaan tuottaa jopa 20.000 jälkeläistä yhden vuoden aikana. On täysin selvää, että jalostuksella on rajansa, joiden yli ei päästä. Yksi näistä rajoista on uuden lajin kehittäminen. Siihen ei ole koskaan pystytty. Aina on kysymys vain jo olevien ominaisuuksien jalostamisesta eli korostamisesta.

Kuuluisa ranskalainen alan asiantuntija Pierre Grassé selvittää, että lajien jalostuksesta saadut käytännön tulokset ovat voimakas todiste Darwinin luonnonvalintaoppia vastaan. Satojen vuosien aikana suoritettu kasvi- ja eläinjalostus eri puolilla maailmaa on käytännössä todistanut sen, että lajia ei voi muuttaa toiseksi - niin kuin kehitysoppi väittää.

Miten sitten alussa mainittu "alkuhärkä" saadaan uudelleen "eloon"?

N. 400 vuotta sitten kuolleen naudan geenejä on yhä nykyisten nautojen soluissa. Joillakin se näkyy sarvien muodossa, joillakin karvapeitteenä jne. Valinta tehdään tarkoin. Etsitään alkuperäisominaisuuksia ja niitä yhdistellään. Näin jälkeläisillä on aina korostetummin esillä halutut piirteet, kunnes lopputulos näyttää alkunaudalta.

Mitä tapahtuu, jos pitkälle jalostettu eläin palautetaan suojaisesta ympäristöstään takaisin luonnonoloihin?

Tästäkin on runsaasti kokemusta. Usein eläin ei selviä, vaan menehtyy. Eloon jääneiden jälkeläiset muuttuvat varsin nopeasti takaisin luonnonvaraisen rodun kaltaiseksi. Kaikki tämä todistaa sen, minkä geenitutkijat ovat selvittäneet. DNA-ohjelma pitää kiinni siitä, että lajin perimä pysyy ehyenä ja muuttumattomana ja korjaa ituradassa (sukusolujen geeneissä) mahdollisesti tapahtuneet virheet. Vaihtelu tapahtuu vain suvullisen lisääntymisen sallimissa rajoissa. Tämän voimme nähdä itsessämme. kuva Geenitutkimus on selvittänyt saman, minkä Raamattu ilmoittaa: meillä kaikilla on yhteinen äiti ja yhteinen isä. Nykyään elävissä ihmisissä - yli 5.000 miljoonassa - ei ole yhtään tarkalleen samanlaista. Ihmisrotuja on useita, mutta vain yksi ihmislaji.

Miksi Darwin otti esittämänsä lajin kehitysidean tueksi jo silloin hyvin tunnetun rodunlalostuksen? Historioitsijat ovat selvittäneet seuraavat tärkeänä pitämänsä syyt: Darwin ei voinut tarjota yhtään esimerkkiä luonnonvalinnasta. Toinen syy oli uskonnollisvaltapoliittinen. Haluttiin irti silloisen kirkon vaikutuksesta ja niin oltiin valmiit hiljaa hyväksymään virheelliset päätelmät - siinä toivossa, että myöhemmin löydetään todellisia esimerkkejä luonnonvalinnasta ja elämän hitaasta kehittymisestä yksinkertaisesta monipuolisempaan. Onko näitä löytynyt? Ei ole. Nykyinen eläimistö ja kasvisto sekä maan kuori fossiileineen todistaa rikkaasta ekojärjestelmästä, josta osa on vielä jäljellä. Mistään ei ole löytynyt välimuotoja. Tiedemiehet ovat ponnistelleet kehittääkseen uusia lajeja. DNA-ohjelma ei anna periksi. Tarpeeksi pitkälle väkisin muutetut ohjelmat tuottavat epämuodostumia ja vammoja, jotka johtavat kuolemaan. Kuitenkin kaikkialla on esillä kehitysoppi tieteellisenä totuutena. Miksi? Kuka siitä hyötyy? Ketä vastaan tämä pakkouskonto on suunnattu? Tunnettu kehitysopin "profeetta", Sokea Kelloseppä-kirjan kirjoittaja Richard Dawkins vastaa viimeiseen kysymykseen lausumallaan: "Darwinin ansiosta me voimme olla järkeviä jumalankieltäjiä."

Raamatun ilmoitus lajisidonnaisuudesta on yksiselitteinen:

"..maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä... Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä... Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." 1Moos. 1:12,21,25.


KP