Elämä ei ole voinut syntyä ohjaamattomien kemiallisten reaktioiden kautta
Kun neljäkymmentä vuotta sitten luin elämänsyntyteorioita osana biokemian opintojani, ihmettelin miten muka Stanley Millerin vuonna 1953 tekemät laboratoriokokeet kertoisivat jotain elämän alkuperästä. Kaikki ympäristössäni - professoreja myöten - tuntuivat kuitenkin pitävän todisteita vakuuttavina. En tuntenut ketään joka olisi kyseenalaistanut oppikirjojen välittämän tiedon. Se, ettei Millerin kokeilla ollut loppujen lopuksi mitään tekemistä elämän alkuperän kanssa, myönnetään nykyisin tutkijapiireissä avoimesti kuten sekin että elämän synty on tieteen näkökulmasta täydellinen arvoitus.
Samana vuonna kun Miller julkaisi tuloksensa Watson ja Crick oivalsivat miten informaatio on koodattu perintötekijöihin. Tämä oivallus oli biologisen tutkimuksen kannalta mullistava. Se myös asetti kyseenalaiseksi ajatuksen elämän sattumanvaraisesta synnystä ja on johtanut siihen että yhä useampi tutkija1 kyseenalaistaa ajatuksen darvinistisesta sattuma-valinta-mekanismista luonnon monimutkaisuuden selittäjänä.
Darvinistinen mekanismi ei kykene synnyttämään uusia ominaisuuksia
Eliöiden perimää kartoitetaan kiihtyvällä tahdilla. Genomitutkimuksen eräs havainto on ollut, että jokaisen eliöryhmän ja joissakin tapauksessa jopa saman suvun eri lajien perimässä on paljon geenejä, joita millään muulla ryhmällä ei ole. Näiden ”orvoiksi” nimettyjen geenien määrä on vastoin odotuksia vain lisääntynyt jopa bakteerisuvuissa sitä mukaa kuin genomien kartoitus on edistynyt2. Kukaan ei tiedä mistä tämä kasvava joukko uusia geenejä on ilmestynyt.
Tutkimusmenetelmien kehittyessä on myös tullut mahdolliseksi testata millaisiin suorituksiin darvinistinen sattuma-valinta-mekanismi kykenee. Kokeelliset tulokset osoittavat, että sattumalle on liian suuri haaste löytää ja vakiinnuttaa enempää kuin kaksi samanaikaisesti vaadittavaa mutaatiota edes nopeasti lisääntyvissä bakteeripopulaatioissa3.
Ihminen ei ole voinut syntyä ohjaamattoman darvinistisen mekanismin kautta apinan kaltaisesta esi-isästä
Ihmisen perimästä on löydetty 20 geeniperhettä, joita ei tavata missään muussa eliökunnan ryhmässä. Yhden uuden mutaation vakiintumisen ihmisen perimään on arvioitu kestävän 6 miljoonaa vuotta ja kahden samanaikaisen mutaation jopa yli 200 miljoonaa vuotta4. On mahdotonta, että ihmisen lukuisat muista kädellisistä poikkeavat anatomiset piirteet olisivat voineet kehittyä apinankaltaisista esi-isistä 6 miljoonassa vuodessa kuten luontoohjelmat ja oppikirjat meille kertovat; puhumattakaan niistä piirteistä, jotka tekevät meistä ihmisen: kyvystä puhua, kirjoittaa, laskea, luoda taidetta sekä ymmärtää kauneutta ja eettisiä arvoja ja pohtia omaa kuolemaamme.
Naturalisti ei halua alistaa uskomuksiaan todisteiden arvioitaviksi
Television välittämissä upeissa luonto-ohjelmissa meille kerrotaan tarinaa siitä, miten luonto on vastuussa elefantin kärsästä, kotkan sulista ja lepakon kaikuluotaimesta. Luonto antaa meille koivumetsät, ruusut ja porkkanat. Luonto ruokkii, pukee ja viihdyttää meitä ja me olemme osa luontoa. Koska luonnolla on niin monta tärkeää tehtävää, on oikeutettua kysyä, mitä luonto on ja mistä sen järjestys on saanut alkunsa.
On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: joko maailma saa järjestyksensä ulkopuolisesta lähteestä tai kaikki järjestys on siinä sisäisesti, ilman että järjestys olisi annettu siihen ulkopuolelta. Naturalisti ei koskaan aseta kysymystä tällä tavoin. Hänelle luonnon ihmeet ovat sisäsyntyisiä. Hänen maailmankatsomuksensa estää häntä seuraamasta todisteita. Tällä tavoin naturalismi rajaa todellisuuden keinotekoisesti ja estää oikeiden vastausten löytymisen kaiken alkuperää koskeviin kysymyksiin.
Naturalismi on muuttunut aggressiiviseksi fundamentalismiksi
Typerät vanhemmat, naurettava perhe, pikku typerys, pateettinen pikku idiootti olivat termejä, joita professori Richard Dawkins käytti evoluutiota epäilevästä opiskelijasta, jonka hän sai kyyneliin vieraillessaan tämän yliopistossa5. Saman professorin mukaan on täysin turvallista sanoa henkilöä, joka väittää ettei usko evoluutioon, tietämättömäksi, typeräksi tai mielettömäksi (tai pahaksi)6. Tiedetoimittaja Richard Miltonin evoluutiokriittistä7 kirjaa Dawkins piti älyttömänä, typeränä, hölynpölynä ja sen kirjoittajaa harmittomana hulluna, joka tarvitsee psykiatrista apua.8 Tällaiseen kielenkäyttöön syyllistyy vain asialleen antautunut fanaattinen fundamentalisti, joka on etääntynyt kauaksi tieteellisestä argumentaatiosta. Länsimaisessa kulttuurissa naturalismi ja sen eräänä keskeisenä ilmentymänä oleva evoluutioajatus on lähes täydellisesti syrjäyttänyt ajatuksen Luojasta.
Naturalismilla on kuitenkin seurauksensa, jotka Cornellin yliopiston professori William B. Provine pelkistää näin: ”Ei jumalia, ei kuoleman jälkeistä elämää, ei lopullista perustaa etiikalle, ei lopullista merkitystä elämälle, ei ihmisen vapaata tahtoa – nämä kaikki liittyvät oleellisesti evoluution näkökulmaan. Olet täällä tänään ja poissa huomenna – ja muuta ei ole”9. Ihmettelen miksi uus-ateistit taistelevat tällaisen maailmankatsomuksen puolesta aggressiivisen fanaattisesti, koska millään ei ole lopullista merkitystä. “Mistä maailman järjestys tulee?” on eräs tärkeimmistä kysymyksistä, jonka voimme esittää. Jokainen pohtii jossakin elämänsä vaiheessa väistämättä tätä kysymystä. Professori Provinen esimerkki osoittaa, että vastauksella on muutakin kuin teoreettista merkitystä.
Ihmiskunnan todellinen historia
Kimmo Pälikkö lähtee kirjassaan liikkeelle siitä, että Raamattu on totta – ei ainoastaan puhuessaan hengellisistä ulottuvuuksista – vaan myös ihmiskunnan historiaa valottaessaan. Raamatun mukaan jokainen ihminen tietää luonnostaan, että luomakunnan takana on informaatio, Logos, Luoja (Room 1:20; Joh 1:1). Kokemus vahvistaa asian; suunnitelma edellyttää aina suunnittelijaa ja informaatio viittaa aina älykkyyteen. Jokainen meistä tietää tämän. Meidän päätettäväksemme jää ainoastaan miten suhtaudumme tähän tietoon. Tätä vastuuta emme voi paeta. Darvinistinen naturalistinen maailmankatsomus antaa luonnonvoimille Jumalan paikan. Ihmiset ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa (Room. 1:25).
Raamatun mukaan luonnonvoimat ja -lait eivät ole kaiken lähtökohta vaan persoonallinen Luoja. Vain jos persoona on lähtökohtana, voidaan koko todellisuus - mukaan lukien arvot ja elämän tarkoitus - ymmärtää (Room.11:36).
Alfred Wegenerin kerrotaan Raamatun perusteella ryhtyneen kehittämään mannerlaattojen liikkeitä käsittelevää teoriaansa. Ajatusta pidettiin aluksi täysin naurettavana, mutta mannerlaattojen liikettä ja alkumannerta pidetään nykyisin selviönä. Raamattu kertoo Maata kohdanneesta vedenpaisumuksesta ja väittää myös ihmisten tietävän tästä tuhotulvasta: Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että… silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen (II Piet. 3:5,6). Ajatusta koko Maata peittäneestä vedenpaisumuksesta pidetään nykyisin taruna, mutta jos se on totta, on Maan ja ihmisen historia tulkittava kokonaan uudesta näkökulmasta. Jos vedenpaisumus on totta, pitäisi siitä olla historia- ja perimätietoa ja ennen kaikkea merkkejä maapallolla. Tämä on Pälikön kirjan välittämä mielenkiintoinen ja hyvin perusteltu näkökulma.
Espoossa 20.7.2012
Matti Leisola
Professori
Aalto-yliopisto
Viitteet
