Kivien ja maapallon iänmäärityksestä |
|
Ikäarvioita ja miljoonia vuosia - osa II | |
Vuoden 1956 Suomi-Finland -kuvateos alkaa: "Suomessa on maapallon vanhin peruskallio ja Tampereen läheltä Aitolahden kallioista on löydetty fossiileja, joiden iäksi arvioidaan 1400 milj. vuotta." 1 Vuoden 1997 biologian oppikirja 2 kertoo, että fossiilien ja niitä ympäröivien maakerrosten todellisen iän määrittäminen perustuu nykyään radioaktiivisten isotooppien hajoamiseen, joka voidaan mitata. Kuvateoksessa maapallon vanhimman kallion iäksi arvioidaan fossiilien perusteella 1400 milj. vuotta mutta oppikirjassa puhutaan fossiilien ja kallioiden todellisesta iästä. Onko ikäarvioissa tapahtunut muutoksia ja onko nykytekniikka tuonut varmuutta ikämäärityksiin? Mikä maapallolle iäksi? Jos maapallon vanhin fossiilipitoinen kallioperä on 1400 milj. vuotta niin kuinka iäkäs on itse maapallo? Tähän tieteisteokset ja oppikirjat antavat vastaukseksi 4600 milj. vuotta. Mistä kohtaa maapallon peruskalliota on otettu se näyte, josta tämä ikä on laskettu? Vastaus on: Ei mistään. Alkuräjähdysteorian mukaan meteoriitit ovat saman ikäisiä kuin maapallo. Uskomuksen mukaan ne ovat tiivistyneet samasta avaruuspölystä kuin aurinkokunnan planeetat, maa mukaanlukien. Pienen kokonsa vuoksi meteoriitit mahdollisesti jäähtyivät nopeammin ja näin niistä voidaan tarkemmin laskea syntyhetki. Tutkijat valitsivat mittauskohteekseen Allende (A-yen-day) nimisen meteoriitin. Siitä on otettu satoja näytteitä, jotka on mitattu eri menetelmin. Ja ikäarvioita mittarit ovat antaneet yli 50 erilaista, alkaen 4480 milj. vuodesta aina 10400 milj. vuoteen. Allendesta tuli mittareiden mukaan vanhempi kuin mitä nykykäsityksen mukaan aurinkokunta on. 3 Mutta tutkijat tekivät kompromissin ja nyt maapallomme on virallisesti 4600 milj. vuotta vanha. Miten ikä lasketaan? Kuten oppikirjan tekstissä mainitaan, käytössä on radioaktiivisten isotooppien hajoamiseen perustuvia mittausmenetelmiä. Kallioiden iän ollessa kysymyksessä, mitataan radioaktiivisen uraanin (U238) hajoamisesta lyijyksi (Pb206) 13 välivaiheen kautta. Muutosnopeus lasketaan puoliutumisaikana = kun puolet massasta on muuttunut lyijyksi, joka vie aikaa n. 4510 milj. vuotta. Kaikkialla maankuoressa on uraania. Sen muuttumisprosessissa vapautuu heliumia. Mittauksin pystytään saamaan selville se, missä vaiheessa muuttumista uraani on. Mutta missä on ikäkello, joka näyttää kivinäytteessä olevan uraanin iän? Ei missään. Mittauksin voidaan määritellä vain pitoisuuksia, ei aikaa.
| |
Oppikirjassa kerrotaan fossiileista, niiden merkityksestä
kerrosten iän määrittelyssä ja että
fossiilien ja niitä ympäröivien maakerrosten
todellisen iän määrittäminen perustuu
nykyään radioaktiivisten isotooppien hajoamiseen. "Nyt
emme tiedä vain sitä, että fossiilit ovat hyvin
vanhoja, vaan lisäksi sen, miten vanhoja ne todella ovat.
Näin evoluution nopeutta tai hitautta voidaan tutkia aivan
uudella tavalla ja tarkkuudella."
Kuvateksti: "Kalium-argon-menetelmässä pieni kivinäyte höyrystetään laserilla ja höyrystä mitataan 40K- ja 40Ar-isotooppien osuudet massaspektrometrillä. Näin pystytään määrittämään miljoonien vuosien ikäisten tuliperäisten kerrostumien muodostumisaika". Biologian oppikirja "ELÄMÄ" WSOY/1997 |
|
Ikämäärittelyt perustuvat oletuksiin.
Voimme todeta, että iänmääritysten taustalla on monta epävarmaa oletusta. Mittauksin voidaan saada tietoa lähinnä aineen pitoisuuksista. On sama kuin kysyttäisiin kuinka vanha on litra vettä. Ikää vesilitrasta ei voi sanoa, mutta se, mitä eri aineita vesilitra sisältää, saataisiin hyvin selville. Näin on käynyt testimittauksissa Mittausmenetelmien pätevyyttä voidaan aina testata. Tässäkin tapauksessa menetelmää on voitu testata, koska käytössä on ollut runsaasti kivinäytteitä, joiden syntyhetki tunnetaan. Otetaan muutamia esimerkkejä 4 :
| |
Alkuperäiskansojen tarustoissa puhutaan Colorado Kanjonin
tulivuoren purkauksesta. Tulivuori (Uinkaret) sijaitsee maakerrosten
päällä. Sen laavavirta valui alas kanjoniin ja patosi
alla virtaavan Coloradojoen. Laavasta otettiin mittausnäytteet.
Samoin otettiin näytteet prekambrista (peruskallio) kalliota
edustavasta Cardenas basaltista, jonka iäksi oli kehitysopin
mukaan laskettu
n. 550 miljoonaa vuotta. Kaikki näytteet mitattiin eri
radiometrisiä iänmääritystapoja
käyttäen. Tulokset antoivat nuorelle tulivuorelle monta
ikää, pääasiassa yli 1000 miljoonaa vuotta,
vanhimman määritteen ollessa 2600 miljoonaa vuotta.
Alimmalle Cardenas kerrokselle saatiin iäksi 715 - 1100
miljoonaa vuotta. Nämä tulokset jälleen todistivat
sen, että radiometrisillä mittauksilla voidaan mitata vain
pitoisuuksia - ei ikää. | |
Miksi radiometrisiä mittauksia käytetään? Prof. Andrew Snellin sanoo: "Huolimatta siitä, että kansanomaisesti ajanmääritykset saadaan tuntumaan järkeviltä, todisteet selvästi osoittavat, että radiometrisin mittauksin saadut ajoitukset ovat merkityksettömiä." 5 Tutkijoiden piirissä tiedetään, että on turha mitata näytteitä, joiden ikä tunnetaan koska radiometrisissä mittauksissa niille saadaan aina väärä tulos. Radioaktiiviset ikämääritykset sopivatkin erityisesti niille, jotka haluavat äärettömän pitkiä aikoja, ja jotka ilmoittavat vain ne saadut mittaustulokset, jotka sopivat heidän aikatoiveisiinsa. Ketkä ottavat 100 metrin pikajuoksijoiden aikaa kellolla, jossa lyhin aikamääre on vuosi? Vain ne, jotka haluavat vain pitkiä aikoja. Niin tässäkin tapauksessa. Kehitysopin miljoonat vuodet saadaan tuntumaan todellisilta, kun käytetään viisaantuntuisia mittareita. Kun sekä tutkijat että tiedotusvälineet uskovat miljooniin vuosiin, on yhdentekevää, millä mittareilla ne voidaan saada uskottavan tuntuisiksi. Oman uskon vahvistuksesta on tässä kysymys - ei totuuden etsimisestä. Miten saadaan tietoa maapallon iästä? Edellisessä artikkelissa, jossa puhuttiin kerrostuneiden maalajien iän määrityksestä, oli esillä useita todisteita siitä, että vedenpaisumus on muokannut maanpinnan perin pohjin. Sen jättämät jäljet voidaan todeta kaikkialla ja aikaa sen tapahtumisesta on kulunut vain tuhansia vuosia - ei miljoonia. Nuoren maapallon puolesta puhuu myös radioaktiivinen hajoaminen. Nyt ei mitata itse isotooppeja, vaan uraanin muuttumisessa vapautuvan heliumin kertymistä. Aikaisemmin mainittiin, että muuttumisprosessissa syntyy heliumkaasua.
| |
Kysymyksessä on ns. alfahajoaminen, jonka ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu seuraavaa:
| |
Maankuoressa on runsaasti radioaktiivisia isotooppeja, joiden muuttuessa syntyy heliumia. Maapallon sisuksen kuumuuden sanotaan syntyvän osittain juuri radioaktiivisen muutosprosessin seurauksena. Heliumia on näin kaikkialla maankuoressa ja sitä kertyy jatkuvasti lisää mm. radioaktiivisen hajoamisen kautta. Keveänä kaasuna Helium kulkeutuu läpi maa-, neste- ja kivikerrosten. Lopulta se pääsee ilmakehään. Ilmakehän heliumpitoisuus tunnetaan. Tri Larry Vardiman on tehnyt vuosia työtä määritellesään tarkoin mittauksin sitä, mikä on heliumin vuotuinen lisäys ilmakehässä.6 Oliko heliumia alkuperäisessä ilmakehässä? Kuinka paljon heliumia pääsi ilmakehään vedenpaisumuksen mullistuksissa? Näitä perusasioita ei tiedetä. Mutta se tiedetään, että jos maapallo olisi 4,6 miljardin vuoden ikäinen, tulisi heliumia laskelmien mukaan olla ilmakehässä n. 3000 kertaa enemmän kuin mitä siellä todellisuudessa on. "Viisaudella Herra loi maanperustan, ymmärryksellä hän rakensi taivaat, hänen tietonsa erotti kahtaalle meren, sen voimasta pilvet satavat vettä". Sananl. 3:19,20
KP
Viitteet: |