Vähäinenkin uutinen, joka tukee kehitysopillisia näkemyksiä uutisoidaan Helsingin Sanomissa ja muissa lehdissä näyttävästi.
6.12. tulee sähköpostin kautta lisävalaistusta mainittuun uutiseen. Alanna Mitchell (Globe and Mail Update) kysyykin aiheellisesti: "Varhaisin ihminen vai hominidihuijaus".
Artikkelissa mainittu Martin Pickford, joka johti kaivauksia, ilmoitti Nairobin lehdistötilaisuudessa: "Mitään ajanmäärityksiä juuri maasta kaivetuille fossiileille ei ole tehty. Ne löytyivät maakerrostumista, joiden iäksi tutkijaryhmät ovat aikaisemmin määritelleet 6 miljoonaa vuotta. Olen varma, että kaivausalueella on vielä runsaasti jäljellä ihmisen fossiileja - mahdollisesti paljon vanhempiakin".
Tällainen etukäteisvarmuus tulevista löydöistä saa aikaan ihmettelyä. Mistä tässä tapauksessa on kysymys?
Kehitysopillinen valtataistelu
Kenian viranomaiset pidättivät Pickfordin laittoman fossiilikaivauksen vuoksi 17.3.2000. Hänen kaivuupaikkansa vallattiin ja lukuisia fossiileja takavarikoitiin. Tapaus käsiteltiin 13.4. jolloin Pickford laskettiin vapaaksi. Hän uhkasi silloin haastaa oikeuteen Kenian Kansallisen Museon johtajan Meave Leakeyn aviomiehen, kansainvälisesti tunnetun ihmisfossiilien etsijän ja antropologin Richard Leakeyn. Herrat ovat olleet riidassa keskenään jo pitkään. Richard Leakey oli erottanut Pickfordin Kenian Kansallisen Museon palveluksesta ja on yrittänyt estää tätä jatkamasta töitään Keniassa. Pickford vastasi mm. antamalla tietoja kirjaan "Petosten Mestari"(Master of Deceit), joka kertoo Richard Leakeyn toimista.
Yalen Yliopiston tri Hill, joka on työskennellyt Keniassa vuodesta 1968 tiesi, että Pickford oli luvatta tehnyt kaivauksia alueella, johon Kenian museo oli antanut yksinoikeudet hänen yliopistonsa tutkijaryhmälle. Paikka kuuluu Tugenin kukkula-alueeseen, joka on osa Afrikan suurta hautavajoamaa. Alueella on maakerroksia, joiden iäksi on määritelty perinteisin menetelmin jopa 16 miljoonaa vuotta.
Suurin huoli tri Hillillä oli siitä, että Pickford ei noudattanut niitä sääntöjä, joita ihmisfossiileja etsivien tulee noudattaa: hänellä ei ollut virallista kaivauslupaa, hän suoritti kaivauksia toisten toimilupa-alueella, hän laiminlöi fossiilien löytöpaikkaan liittyvät säilyttämisehdot, hän ei sallinut muiden tutkijoiden nähdä tai tarkastaa löytöjä, hän ei tuonut fossiileja Kenian Kansallisen Museon hallussa olevaan fossiilien säilytyspaikkaan, jossa kaikki fossiilit on säilytettävä ja hän antoi lausunnot fossiileista ja esitteli löydökset lehdistölle ilman, että alan tutkijat olisivat voineet ensin tarkastaa ja hyväksyä löydöt. Tri Hill oli huolissaan siitä, että Pickford vaarantaa toimillaan kaiken sen, mikä on rakennettu suojaamaan ihmisen alkuperään liittyviä todisteita. Lisäksi häntä kiukutti se, että kukaan ei tiennyt missä Pickford piti löydöksiään piilossa.
Aiheellista pelkoa
Ihmisen alkuperään liittyvien löydösten ympärillä on ollut viimeisen sadan vuoden aikana enemmän huijauksia kuin vakavasti otettavia tapauksia. Richard Leakey on usein ollut esimerkkinä fossiilien etsijästä, joka aina silloin löytää "merkittävän" ihmisfossiilin, kun rahoitus alkaa loppua. Hän on jatkanut vanhempiensa alkamaa työtä kehitysopin mukaisen ihmisalkuperän etsimisessä. Hän on luonut oman, hyvin suojatun maailmansa, jossa mikään kehitysopille haitallinen tieto ei pääse vahingoittamaan hänen työtään ja uskomuksiaan. Kaikki löydöt Kenian alueelta tulee kirjata ja säilyttää hänen varmuusholvistoissaan. Näin estetään löytöjen asiaton lisätutkinta - esim. hiili-14 iänmääritys. Olisihan ihmisen alkuperään liittyville uskomuksille haitallista, jos joku pystyisi mittarein osoittamaan, että miljoonia vuosia vanhoiksi väitetyt fossiilit sisältävät hiili-14 atomeja ja näin olisivatkin vain muutamia tuhansia vuosia vanhoja.
Mitä herra Pickford aikoo tehdä löytämilleen näytteille? Kehitysopin kannattajien yritykset löytää hyvän tuntuisia todisteita ihmisen kehittymisestä samasta esimuodosta kuin apinat, on monta kertaa osoitettu huijaukseksi. Siksi tri Hillin pelko fossiilien alkuperää koskevien tietojen leviämisestä pienen, asialle uskollisen piirin ulkopuolelle, on aiheellinen.
Maakerrosten ikä
Artikkelissa mainitaan, että fossiilien löytöpaikan maakerroksen iäksi tutkijaryhmät olivat aikaisemmin määritelleet 6 miljoonaa vuotta. Miten maakerrosten ikä saadaan selville? Voidaanko se jotenkin luotettavasti mitata?
"World Book Encyclopedia" (1978), laaja kansainvälinen hakuteos, vastaa tähän kysymykseen kahdessa kohdassa: Vol. 7/s. 364; "Tiedemiehet määrittelevät sen milloin fossiili on muodostunut niiden kivien perusteella, mistä fossiili löytyy" ja Vol. 15/s.85; "Fossiilien tutkiminen on tärkeää geologialle. Kivien ikä voidaan määritellä niiden fossiilien perusteella, joita kivistä löytyy". Molemmissa lausunnon antajana on tunnettu paleontologi Samuel Paul Welles.
Hakuteoksen mukaan kiven ikä määritellään sellaisen fossiilin perusteella, jonka ikä lasketaan kiven iän perusteella. Kysymyksessä on kehäpäätelmä, jota käyttävät ne, joilla ei todellisuudessa ole pätevää vastausta ikäkysymykseen.
Johtofossiilit
Kun kiven tai fossiilin ikä määritellään johtofossiilitaulukon perusteella, otetaan esiin "eläimistön peräkkäisyyden laki"-niminen ikäluettelo, jonka kehitti englantilainen William Smith v. 1815. Taulukossa nimetyille eri fossiileille on arvioitu niiden vaikutuskausi maapallon kehityshistoriassa. Ikäarviot olivat alussa miljoonia vuosia mutta myöhemmin niitä venytettiin lähes 600 miljoonaan vuoteen. Kun maakerroksesta löytyy jokin luetteloon kuuluvista fossiileista, katsotaan fossiilin ikä johtofossiilitaulukosta ja ilmoitetaan sitten kuinka vanha maakerrostuma on. Vaikka tätä lähes 200 vuotta vanhaa johtofossiilitaulukkoa edelleen käytetään, menetti se käytännössä merkityksensä kun alimmista kambrikauden kerrostumista löydettiin eläinlajien laaja kirjo fossiileina, nykyistä rikkaampana ja valmiiksi kehittyneinä. Tämän kerrostuman alta ei löydy juuri mitään todisteita monisoluisesta elämästä ja sen yläpuolella olevissa kerrostumissa pääjaksojen määrä on vähentynyt. "Kehityksen puu" on kääntynyt ylösalaisin. Tunnettu kehitysbiologi Stephen J. Gould nimitti löydön "Kambrin räjähdykseksi".
Tieteen Maailma / Maapallon kehitys (1992), s. 72 kertoo fossiilien
käytöstä kerrostuneiden kivilajien
iänmäärityksestä otsikolla: "Fossiilit -
viimeiset tuomarit". Oheinen kaavio antaa kuvan siitä,
miten v. 1815 laadittua johtofossiili taulukkoa käytetään.Kerrostuneet maalajit, joista fossiileja löytyy, ovat luonnonmullistusten, tulivuorten purkausten ja liikkuvan veden aikaansaamia. Kerrostumista löydetyt kivettymät sekä kaasu-, kivihiili- ja maaöljyesiintymät ovat osoituksena suurista, ja nopeista mullistuksista, joka ovat kohdanneet maanpintaa.
Todisteita siitä, että kerrostumat ovat syntyneet lyhyen ajan sisällä, on runsaasti. Esimerkkeinä näistä mm.: Kerrostumista ei löydy avaruuspölyä eikä meteoriittejä, joita maan pinnalle putoaa vuosittain suuria määriä. Kaasu- ja öljyesiintymissä on edelleen voimakas vallitseva paine, joka on osoitus siitä, että kerrostumat ovat muodostuneet alle 10000 vuotta sitten. Kerrostumien väliltä puuttuvat aikaeroosion jättämät jäljet. Joskus monien päällekkäisten kerrosten "läpi" tunkeutuvat pystyasentoon jääneet puut (usein juuret ylöspäin), jotka ovat tähän asentoon kivettyneet. Myös suuret, vesimassojen siirtelemät kallionlohkareet löytyvät keskellä eri kerrostumia.
Kivettymisaikoja on tutkittu myös radioaktiivisten aineiden jättämien säteilyrenkaiden avulla. Vielä huokoiseen aineeseen siirtyneet radioaktiiviset hiukkaset ovat jättäneet säteilykehiksi kutsuttuja jälkiä, jotka todistavat, että kivettymisen on täytynyt tapahtua hyvin nopeasti. Voidaankin sanoa, että kaikki kerrostuneiden maalajien ikälaskelmat, jotka menevät yli tunnetun historian, ovat hypoteettisia ja perustuvat moneen eri epävarmaan oletukseen.
Tri Robert Gentry on vuosikymmenien aikana mitannut Colorado Kanjonin
kerrostumien kivettymissä esiintyviä radioaktiivisten
aineiden jättämiä säteilykehiä. Aikanaan
huokoiseen materiaaliin joutunut radioaktiivinen hiukkanen on
jättänyt säteilyjäljen sekä
pehmeässä muodossa olevaan ympäristöönsä
että myös silloin kun aine on kovettunut. Näiden
säteilyrenkaiden perusteella voidaan laskea milloin tutkittava
materiaali on puristunut ja kivettyminen alkanut.
Merkittävää tuloksissa on se, että
säteilyjälkiä ovat jättäneet myös ne
radioaktiivisen hajoamisketjun hyvin nopeat välivaiheet.
Näiden perusteella on voitu päätellä, että
Colorado Kanjonin eri kerrostumat ovat syntyneet nopeasti.(Kuva/ Mike Armitage)
Kivettynyt puu, joka läpäisee useita maakerrostumia on
todiste siitä, että kerrostumat ovat syntyneet yhden suuren
tapahtuman seurauksena.(Kuva/In The Beginning/Walt Brown)
Entä ne maankuoren ja kallioperien ikämittaukset, jotka perustuvat radioaktiivisten aineiden muutosprosesseihin? Niiden käyttöä ja merkitystä ajanmittauksessa tarkastelemme seuraavassa artikkelissa.
"Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä." Sananl. 13:16
KP
