Suomea pidetään luterilaisena maana. Yli 80% lapsista kastetaan
seurakunnan yhteyteen. Kouluiän jälkeen n. 70% väestöstä uskoo, että
ihminen on kehityksen tulos. Muutos materialistiseen suuntaan on
merkittävä. Yhdysvalloissa kehitysoppiin uskovien osuus aikuisväestöstä oli
1990- luvun puolivälissä vain hiukan yli 40%. USA:ssa onkin mahdollisuus
valita lapselle joko yhteiskunnan omistama laitoskoulu, jossa kehitysoppia
opetetaan tieteellisenä teoriana tai jonkin kristillisen yhteisön ylläpitämä
koulu, jossa Raamatun luomisoppi on etusijalla. Suomessa tätä
valintamahdollisuutta ei käytännössä ole. Kouluopetus on nykyään pääosin
vastuussa siitä, millainen ihmiskuva ja maailmankatsomus nuorelle annetaan:
A) Evoluutiopohjainen oppi kaiken itsestään kehittymisestä
miljoonien vuosien aikana. Aika ja materia sai alkunsa alkuräjähdyksestä 12-20
miljardia vuotta sitten. Syntynyt aine on edelleen kehittynyt
sattuman, mutaatioiden ja luonnonvalinnan (kilpailuttamisen) kautta. Aineeseen
ilmestyi kemiallisten reaktioiden kautta informaatio ja sitten sattumalta
myös elämä, joka alkoi monistaa itseään. Ihminen on kehityksen huipentuma
eikä hänen yläpuolellaan ole ketään. Ihmisen elämän tarkoitus on siirtää
geeniperimä seuraavalle sukupolvelle. Kehittyneemmällä on suurempi oikeus
elämiseen kuin heikommin kehittyneellä. Sukupuuttoon kuoleminen on
osa kehitystapahtumaa.Kuoleman jälkeistä elämää ei ole. Moraali ja
elämänlaki on geeniperimän kautta eläimellinen.
"Ihmisen historialliseksi taustaksi on nyt hyväksytty laumaeläin ja elämän tärkeimmäksi tavoitteeksi
lisääntyminen ja hengissäpysymiseen liittyvä taistelu".
B) Raamatun ilmoitukseen pohjautuva oppi, jossa maailma ja
avaruus sisältöineen on Jumalan luomistyön tulosta. Ihminen on vastuussa
teoistaan luojalleen. Kuoleman jälkeen ihmiset joutuvat Jumalan eteen
tuomiolle ja sen jälkeen jatkavat elämäänsä iankaikkisuudessa. Jumalan
ihmistä kohtaan tunteman rakkauden vuoksi Jumala uhrasi oman Poikansa
syntiin langenneen ihmiskunnan lunastamiseksi. Lunastustyötä julistetaan
Jumalan käskyn mukaan evankeliumina kaikkialle maailmaan.
Molemmat uskonnot - Raamatun ilmoitus eli luomisoppi ja
kehitysoppi - ovat ihmistieteen ulkopuolella. Alkusyntyä ei voida kokeellisesti
toistaa. Ihminen ei ollut paikalla tekemässä alkutilanteesta muistiinpanoja.
Kehitysopin kirjattu historia johtaa aikaan n. 500 eKr, jolloin
itsestään syntyvää elämää pidettiin vaihtoehtona Jumalan luomistyölle.
Nykyisen perusmuodon se sai 1800-luvulla. Tunnetuin kehitysopin esilletuoja oli
Charles Darwin.
Luomisoppi perustuu Jumalan ilmoitukseen, joka meillä on
Raamatun muodossa. Tässä tekijä itse ilmoittaa alkutapahtumat jäsenneltyinä
myös ajallisesti. Luonto ja luonnon ilmiöt luonnonlakeineen ovat todisteina
Luojan ilmoituksesta.
Tieteen varjolla kouluihin
Kehitysoppia on tuotu eri yhteyksissä esille tieteellisenä
vaihtoehtona. Annetaan kuva, että kehitysopin luotettavuus on tieteellisesti pystytty
näyttämään toteen. Tällä perusteella oppi on tuotu biologian ja fysiikan
oppikirjoihin, joista edelleen myös lukion uskonnon oppikirjoihin.
Yhdysvalloissa kehitysopin kouluopetusta vastustavien ryhmien
vaatimuksesta haluttiin tieto siitä, mihin perustuu kehitysopin tieteellisyys.
Eräs tunnetuista asian tutkijoista oli tri Luther Sunderland. Voidakseen
selvittää museoissa olevien fossiilien todistuspohjaa hän otti yhteyttä
kaikkiin suuriin luonnonhistorian museoihin maailmassa. Tuloksena
yhteydenotoista, haastatteluista ja kirjeenvaihdosta hän julkaisi kirjan
"Darwin's Enigma". Kirja on avannut lukijoiden silmät näkemään sen
salamyhkäisyyden, joka on yli vuosisadan verhonnut museoiden kehitysoppia
tukemaan hankittua fossiiliaineistoa. Yhteenvetona Sunderland sanoo
mm.: "Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi
esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi
olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi."
Kansainvälisesti tunnettu tutkija Collin Patterson piti luentoja jo 1980
-luvulla eri puolilla maailmaa. Yleisönä olivat yliopistojen ja museoiden
kehitysopin piirissä työskentelevät asiantuntijat ja tutkijat. Patterson kysyi
luennon aikana kuulijoiltaan tiesikö joku osallistujista jonkun tosiasian, joka tukisi
tieteellisellä varmuudella evoluutioteoriaa. Vastaus oli aina sama, hiljaisuus.
Vihdoin eräässä ryhmässä, pitkän hiljaisuuden jälkeen, muuan osallistuja nousi
ja sanoi. "Tiedän yhden asian - evoluutiota ei pitäisi
opettaa lukioissa."
Suomessa julkaistiin monen tieteenalan tohtorin A. E.
Wilder-Smithin kirja "Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota"
(WSOY 1981). Kirja tuo selkeästi esille sekä luonnontieteelliset seikat että luonnonlakeihin
perustuvat havainnot ja tutkimustulokset, jotka kumoavat kehitysopin
esittämät väittämät. Kirjan kääntäjä (Dos., nyk. prof. Matti Leisola) ja kirjan
kustantaja saivat kirpeät arvostelut ja Skepsis-yhdistyksen
Huu-Haa-julkistamispalkinnon siitä, että suomenkielellä oli uskallettu julkaista kirja, joka
vastustaa julkisesti hyväksyttyä evoluutiouskontoa.
Tukea kristilliseen ajatteluun
Vuonna 1981 STLK (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen
Kirkko) julkaisi kirjasen nimellä "Kenellä on maailmaan
tekijänoikeus" (ISBN 951-9318-14-3). Kirjan sisältö oli jo aikaisemmin julkaistu
Luterilainen-lehdessä. Kirjan Raamatun ilmoitusta koskevan osan kirjoitti pastori Markku
Särelä ja kehitysoppia koskevan osan allekirjoittanut.
Tätä kirjaa saattoivat perheet käyttää apuna koulussa
suoritettavaa kehitysopin opetusta vastaan.
Taustatiedoksi
Vuodesta 1992 Luterilainen-lehdessä on
julkaistu kehitysopin taustoja ja uskomuksia
valottavia "Taustaa" -kirjoituksia. Aineistoa Taustaa
-sarjaan olen yhdessä poikani Jarno-Tapanin kanssa
kerännyt alaa käsittelevistä julkaisuista, joista on luettelo
tämän kirjan lopussa. Osa "Taustaa" -artikkeleista
on valittu nyt tähän kirjaan:
"Taustaa - Tekijänoikeudesta maailmaan".
Kirjoitusten ryhmittelyn olen tehnyt asiasisällön mukaan.
Luterilainen-lehdessä olleen rajoitetun tilan vuoksi tein kirjoitukset lyhyiksi. Nyt
joihinkin niistä olen lisännyt aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia.
Kirjan loppuosassa on kaksi tri Markku Särelän kirjoitusta;
Raamattu ja luominen -kirjoitus on hänen tarkastamanaan sama kuin vuonna
1981 julkaistussa kirjasessa. Esitelmän, Raamatun alkulukujen merkitys
kristilliselle opille hän piti STLK:n luentopäivillä 6.2.1999.
Tämän kirjan tarkoitus on tuoda suomenkielellä esille kehitysopista
sitä taustatietoa, jota on tarjolla mielipide- ja julkaisuvapauteen
avomielisesti ja suvaitsevaisesti suhtautuvissa maissa.
Helsingissä 24.3.1999 Kimmo Pälikkö
KP
|