Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Muutos yhteiskunnallisessa ajattelussa
Materialistinen maailmankuva yleistyy

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuli muotiin ns. tieteellinen maailmankuva. Lähtökohtana oli, että vain kokemusperäiseen tietoon tai tieteellisin menetelmin hankittuun tietoon voidaan luottaa. Muunlainen tieto ja tosina pidetyt uskomukset tuli hylätä. Puhuttiin empiirisestä maailmankuvasta, jonka tuli ulottua eri elämän aloille ja olla perustana ihmisen maailmankatsomukselle. Oletuksia, joita ei voitu vahvistaa tieteellisin perustein, pidettiin toisarvoisina eikä niitä haluttu hyväksyä pätevinä. Ne jätettiin "tieteen" ulkopuolelle.

"...tiede mielletään joksikin ihmistä suuremmaksi, valtasuhteista ja eettisistä näkökulmista riippumattomaksi, miltei jumalolennoksi...Biologia ja ympäristöpolitiikka, suuret teoriat ja luottamus evoluutioon ja edistykseen ovat yhteiskuntamme koossa pitäviä instituutioita. Niiden ylläpitämisessä sekä muuttumisessa yliopistoväellä on keskeinen rooli" (Yliopistolehti/Eeva Berglund/12/96)

Tieteen piiriin tulleet evoluutio-opin kannattajat vaativat uuden empiirisen ajattelutavan käyttöönottoa kaikissa yhteyksissä. Tämä johti luonnollisesti siihen, että kaunotaiteet ja uskonnot joutuivat syrjityksi epätieteellisinä ja vähemmän tarpeellisina. Maailmankuva muuttui nopeassa tahdissa materialistiseksi.

Raamattu, varsinkin sen maailman luomista ja alkutapahtumia koskevat osat, hylättiin epätieteellisinä. Näkemys, että 1900-luvun ihmiselle Raamatulla ei ollut enää mitään annettavaa yleistyi. Raamattua ei voitu tieteellisesti pitää pätevänä. Sen sisältö määriteltiin kansantaruksi muiden tarujen joukkoon. Uskontotieteissä liberalismi kumosi Raamatun auktoriteetin ja asetti tutkijan tulkinnan Raamatun ilmoituksen yläpuolelle. Maailmanhistorian alkutapahtumat annettiin uusien tieteentekijöiden pohdittaviksi.

"Onko tiede kumonnut uskonnon? Raamatun luomiskertomus sekä Aatamin ja Eevan olemassaolon historia perustuvat vain Mooseksen kirjan kirjoittajan mielikuvitukseen. Näiden asioiden todenperäisyyden on tiede jo tietysti selvittänyt." (Prof. Anto Leikola/Hgin YO).

"Kirkollisen teologian ja akateemisen biologian välillä ei tässä asiassa nykyään nähdä varsinaista ristiriitaa, tuskin edes ongelmaa. Elollinen luonto nykyisellään on epäilemättä kehittynyt vähitellen alkeellisista eliömuodoista. Että kehitys on tapahtunut pääasiassa Darwinin hahmottelemalla tavalla, näyttää myös erittäin todennäköiseltä..." (Arkkipiispa Mikko Juva/HS 19.6.81)

Materialistinen maailmankuva yleistyy

Länsimaisten teollisuusvaltioiden politiikan- ja tieteentekijöiden sekä markkina- ja teollisuusyhteisöjen käyttöön kehitettiin uusi maailmanhistoria. Se alkaa alkuräjähdyksestä ja päättyy valkoisen ihmisrodun ylivoimaan.

"Länsi rakentaa viidakkoa, jossa vahvin voittaa. Viidakon laki on pelko, ja pelon yhteiskunnassa kukoistaa kontrolli." (SK/2.8.96/Mikko Heikka)

Kommunistien ottaessa vallan Venäjällä, he tarvitsivat sopivan taustakehyksen toiminnalleen. Kehitysoppi oli ratkaisu tähänkin pulmaan ja se hyväksyttiin kommunismin viralliseksi materialistiseksi maailmankuvaksi. Kommunismi nosti Darwinin pyhimyksen asemaan. (Robert Young/1982 Marxism Today)

Toisen maailmansodan jälkeen katsottiin aika kypsäksi siihen, että Darwinin luoman kehitysopin uskomuksiin rakennettu maailmankuva voitiin viedä myös länsimaissa virallisten kanavien kautta kouluihin oppiaineeksi. Ensin varovaisesti eri yhteyksissä ns. tieteellisenä teoriana, vaihtoehtona vanhoille opeille mutta myöhemmin ainoana totuutena. Varmistaakseen tieteellisen maailmankuvan leviämisen kaikkialle, haluttiin hyödyntää eri maissa käytössä olevaa yleistä oppivelvollisuutta. Saksalainen luonnontutkija Max Planck totesi: "Mikään tieteellinen totuus ei saavuta valta-asemaa sillä, että vastustajat tuntevat itsensä hävinneiksi, vaan niin, että syntyy uusi sukupolvi, joka tuntee sen." (Elämän ihmeellinen kehitys/Life-Lincoln Barnett/WSOY 1962)

Kehitysopin mukaiset vasemmistolaisuuden ihanteet hivutettiin hyvin toimeentulevien, ns. sivistyneiden nuorten pariin. Lähtökohtana oli näennäinen vapaus toteuttaa itseään. Rinnakkain kommunistisen ideologian kanssa nuorison pariin ujutettiin ns. Hippi-ideologia ja seksuaalinen vapausaate. Todellisuudessa tarkoitus oli murtaa vanha, kristilliseen moraalikäsitteeseen perustuva arvomaailma. "Darwinin ansiosta me voimme olla järkeviä jumalankieltäjiä". (Richard Dawkins)

1960-luvulle asti Suomen kouluissa harrastettiin ja opetettiin asioita, jotka tukivat kodin, isänmaan ja uskonnon merkitystä sekä kansakunnan että yksilön tukipilareina. Aamuhartaudet, ruokarukoukset, isänmaalliset ja uskonnolliset laulut ml. heimolaulut, vanhempien ja menneiden sukupolvien työn kunnioittaminen jne. olivat vielä hyväksyttäviä. Mutta tämä tilanne kesti vain niin kauan kuin sodan käynyt sukupolvi oli johtamassa maatamme.

Vasemmistolaisuutta ja tieteellistä maailmankuvaa ihannoivat virkailijat ja poliittiset johtajat levittäytyivät kansakunnan johtopaikoille. Sodan jälkeen "..valheen, teeskentelyn ja halpamaisuuden kaksinaismoraali vahvistui yhtenä suomalaisten henkisenä perusrakenteena...sen jäänteet tuntuvat yhä." (Juha Sihvola/Yliopistolehti 12/96) Materiaalisen ideologian mukaan toimivan kouluhallituksen ohjauksessa Suomen koululaitokselle annettiin uusi suunta. Lapset tuli nyt kouluttaa ateistisen ilmapiirin maailmaan uusin näkemyksin. Kehitysopin tuli olla kaiken ajattelun taustavoimana.

"...luonto ei ole julma; se on ainoastaan armottoman välinpitämätön. Tämän tosiasian tajuaminen on kova paikka ihmiselle. Meillä ei ole mitään perusteita otaksua, että tapahtumat olisivat hyviä tai pahoja tai että ne olisivat julmia tai lempeitä. Luonnon tapahtumia ei mitata tunteilla sillä kärsimykselle ei ole niissä sijaa, ei myöskään tarkoituksille... Kun geenit monistuvat maailmankaikkeudessa, joka toimii fysiikan sokeiden lakien mukaan, jotkut joutuvat kärsimään ja jotkut saavat elää onnellisina." (Richard Dawkins/Viesti miljardien vuosien takaa/WSOY 1995)

Muutostyö

Kansakunnan ideologian rauhanomainen muuttaminen koulutuksen kautta vie 30-40 vuotta. Meillä Suomessa tämä uudelleenkoulutus kristillisistä ihanteista ateistiseen yhteiskuntaan on juuri päättynyt. 1990 -luku on varsinaisesti ensimmäinen kausi maamme historiassa, jolloin kaikki kansakuntamme tulevaisuuteen vaikuttavat tahot ovat hyväksyneet kehitysopin ylimpänä filosofiana. On toteutunut kehitysopin lähettilään P. Teilhard de Chardinin ajatus: "Kaikki inhimillisen tietämyksen alat lähenevät toisiaan ja etenevät yhdessä, kaikkia hallitsee yhteinen perusvirtaus, joka on kehitysajatus. Kehitysoppiko olisi vain teoria, järjestelmä, hypoteesi? Se on paljon enemmän! Se on yleinen edellytys, johon kaikkien tulevien teorioiden, kaikkien järjestelmien, kaikkien teorioiden tulee sopia jos ne aikovat olla järjellisiä ja oikeita. Valo, joka valaisee kaikki tosiasiat, käyrä, jota kaikkien on seurattava: se on kehitysajatus!"


KP