Aamulla sama isä kirjoittaa biologian oppikirjaan lukua "Elämän kolmas kehitysvaihe: sammakosta ihmiseksi". Ensimmäinen vaihe oli käsitellyt kemiallista evoluutiota. Aineen itsestään järjestäytymistä monimutkikkaiksi rakenteiksi ja tulevan elävän solun rakenneaineiksi. Toinen vaihe sisälsi elämän synnyn sattumalta tähän monimutkaiseen rakenteeseen, joka koostui mm. tietyllä tavalla optisesti aktiivisista aminohapoista ja vain elävissä soluissa tavatuista geeneistä. Sattumalta ilmestynyt satojen tuhansien solujen erikoinen kasautuma alkoi sykkiä ja monistaa itseään, taistella elintilasta ja sitten sattumien ja eloonjäämisopin mukaan muotoutui yhä monipuolisemmaksi. Aikaa myöten se tuotti merieläimiä, jotka myöhemmin kyllästyivät olotilaansa ja alkoivat tavoitella parempia elintiloja kuivalla maalla. Näin tapaamme sammakon, jolla jo silloin oli selvä päämäärä - kehittyä ihmiseksi.

Satu ja todellisuus

Miksi tämä nuori isä oli saanut tehtäväkseen kirjoittaa tästä aiheesta oppikirjan? Hän oli synnynnäinen sadunkertoja ja hänellä oli runsaasti eläintieteen ja soluopin tietoa. Niin paljon, että hän sai artikkelinsa tuntumaan tieteellisesti tutkitulta ja uskottavalta. Hän ei koskaan ollut ajatellut, etteikö kaikki olisi ollut juuri niin kuin hän luuli.

Mitään todisteita kehityksestä ei ollut. Tapahtumat olivat luonnonlakien vastaisia ja mahdottomia - ainakin nykyaikana. Mutta hänelle oli aina opetettu, että sattumassa, mutaatioissa ja eloonjäämistaistelussa oli riittävästi voimaa kaiken mahdottoman synnyttämiseksi tyhjästä - kun vain tarpeeksi aikaa oli käytettävissä. Jumalan olemassaolon mahdollisuutta ei tieteellisesti tarkoitetussa tekstissä saanut ottaa huomioon - se oli ehdoton vaatimus.

Valitettavasti tämä lyhyt tarina on totta.

Monet tieteen tekijät tietävät, että todentuntuinen tarina kaiken kehittymisestä kehitysopin kertoman mukaan on mitä syvintä valhetta.

Valheen verkko

Valitettavasti valhe on kietonut ympyröihinsä lukemattoman määrän nerokkaita tutkijoita, opettajia, valtiomiehiä, kirkkojen palvelijoita sekä tavallisia isiä ja äitejä. Tämän valheen verkko on kuristava vielä monia. Heitäkin, jotka haluaisivat julkituoda ne vääristymät, petokset ja peittelyt, joilla kehitysopin sanomaa on vielä tänään viety tieteen verkon alla eteenpäin vallitsevaksi uskonnoksi kautta sivistyneen maailman.

Tutkimustulokset, jotka paljastavat tieteellisellä tarkkuudella kehitysopin käyttövoimien, mutaatioiden, sattumien ja luonnonvalinnan toimivan päinvastoin kuin mitä annetaan ymmärtää, mitätöidään ja jätetään huomiotta. Tieteen suuret saavutukset alistetaan kehitysoppi-ideologian sensuurin alle, ettei sille "vahingollinen" tieto pääse leviämään. Tutkijat, jotka asettuvat vastustamaan kehitysoppia listataan ja heidän julkaisuvapauttaan rajoitetaan ja mahdollisuuksiaan toimia tutkivan tieteen parissa supistetaan tai ne lopetetaan kokonaan.

Tästä omituiseksi muuttuneesta tilanteesta on eri puolilla maailmaa viime aikoina kirjoitettu runsaasti.

Onko kehitysopin vihdoinkin alistuttava tieteellisen totuuden tieltä ja siirryttävä julkisesti sille paikalle, minne se on kuulunut syntymästään asti - jo yli 2500 vuotta? Vanhojen myyttien ja pakanauskontojen joukkoon.