Maapallomme ja sen eliöstön historiaa tutkivien tiedemiesten
keskuudesta on joskus tihkunut tietoja niistä huolenaiheista, joita myös he
tuntevat nuoria kohtaan. Tämä tuli esille
mm. 1980-luvulla Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa ja eri
yliopistoissa pidetyillä luennoilla, joita veti
johtava evoluution tutkija Colin Patterson. Hän kysyi useilta
maapallomme kehitystä tutkivilta asiantuntijaryhmiltä, tiesikö joku luentoihin
osallistujista jonkin tosiasian, joka tukisi tieteellisellä varmuudella
evoluutioteoriaa.Vastaus oli aina sama, hiljaisuus. Vihdoin eräässä ryhmässä,
pitkän hiljaisuuden jälkeen, muuan osallistuja nousi ja sanoi:
"Tiedän yhden asian - evoluutiota ei pitäisi opettaa
lukioissa."
Miksi nämä asiantuntijat, jotka saavat hyvän toimeentulon
evoluution tutkimisesta, ja jotka ammattinsa puolesta ylläpitävät ko. "uskontoa",
ovat huolissaan siitä, että kehitysoppia opetetaan nuorille kouluissa?
He ovat sekä nähneet että
kokeneet sen, miten evoluutiouskonnon läpitunkemat ihmiset suhtautuvat
ympäristöönsä ja millaiselle perustalle
nämä rakentavat sekä omaa että muiden
tulevaisuutta.
Mitä kouluissa opetetaan evoluutiosta?
Meillä Suomessa oppikirjat ja opetussuunnitelmat ovat
kaikissa kouluissa lähes samat. Siksi esim. lukion biologian oppikirja antaa
selkeän läpileikkauksen tavasta, jolla kehitysoppia opetetaan tieteellisenä
ja tutkittuna totuutena. Oppikirjojen tiedon omaksuminen testataan kokein
ja koulun päätteeksi yo-kirjoituksissa. Jos vastaukset ovat kirjoissa
annettujen oppien vastaiset, oppilas ei
läpäise ko. oppijaksoa. Näin taataan, että
jokainen nuori on läpikäynyt evoluutiouskonnon aivopesun,
mutta luulee omaksuneensa tieteellisesti pätevää tietoa.
Otamme muutaman esimerkin tavasta, jolla evoluutioajatusta
viedään oppikirjoissa "tieteen kaapuun
puettuna" oppilaille. Esimerkit ovat Uuden lukion
Biologia 2:sta, WSOY 1982, joka keskittyy
perinnöllisyyteen ja evoluutioon.
Yhteenvetona kehitysopille kirja antaa seuraavan loppulausunnon:
"Itse evoluutioajatuksesta ei tieteen piirissä enää kiistellä. Se antaa
johdonmukaisen, järkiperäisen selityksen
lukemattomille biologian eri alueilla havaituille tosiseikoille; toisaalta
ei ole tehty sellaisia havaintoja, jotka asettaisivat sen kyseenalaiseksi tai edellyttäisivät jotakin muuta selitystä.
Todisteet siitä, että nykyinen
eliökunta on kehittynyt hyvin yksinkertaisista
elämänmuodoista vuosimiljoonien kuluessa, ovat osoittautuneet
luonnontieteellisesti kumoamattomiksi."
Tämä lausunto on kuitenkin mitä suurinta huiputusta. Maaperän
tutkijat eivät ole 150 vuoden aikana
löytäneet yhtään todistetta siitä, että lajit
olisivat hitaan kehityksen tulosta. Fossiiliaineisto päinvastoin todistaa kehitysoppia
vastaan. Lajit ovat vähentyneet ja menettäneet elinvoimaansa - eivät
runsastuneet ja kehittyneet. Nykytiede ei hyväksy kehitysoppia tieteellisenä
totuutena - vain yhtenä uskomuksena toisten uskomusten joukossa.
Kirjan tarkoitus kuitenkin on pakottaa opiskelija uskomaan kirjan
sanoma. Siksi valhe tuodaan taitavasti perustiedon sivussa - kuin tutkittuna tietona. Mutta väärä tieto voi olla
vaarallista. Tästä hyvänä esimerkkinä kirjan
aihe evoluution tärkeimmän voimavaran mutaation ja sattuman merkityksestä ja
välttämättömyydestä: "Mutta DNA:n
(eliön perimän = kehitysohjelman) on
täytettävä toinenkin vaatimus,
mahdollisuus muutokseen, mutaatioon. Ellei näin
olisi, kaikki eliöt olisivat samanlaisia kuin ensimmäiset eikä evoluutiota,
eliöiden vähittäistä kehittymistä tapahtuisi."
Usko mutaatioon
Kun nuorelle opiskelijalle annetaan kuva siitä, että mutaatiot ovat
välttämättömiä elämän kehittymiselle,
annetaan myös aihe hyväksyä luonnollisena
asiana kaikki se toiminta, joka johtaa mutaatioihin. Kun tätä ajatusta tuetaan
vielä kaaviopiirroksella, jossa mutaa-tioiden yhtenä tuloksena on
"elinkykyä lisäävät mutaatiot", saadaan
aikaan kehä, jossa mikä tahansa mutaatioita
lisäävä ympäristöön kohdistuva
toiminta on sallittua. Yllä olevan kaaviopiirroksen alhaalla vasemmalla oleva
laatikko on väriltään vihreä. Laatikossa
on teksti "elinkykyä lisäävät
mutaatiot". Samassa yhteydessä oppikirjassa
tuodaan esille tekijöitä, jotka
nopeuttavat kehitystä = lisäävät mutaatioita.
Näiksi tekijöiksi tekstissä mainitaan mm.:
ionisoivat säteilyt, kemialliset aineet,
jotka reagoivat DNA:n kanssa kuten taistelukaasut ja kemian teollisuuden
tuottamat erilaiset yhdisteet jne. Mihin johtaa
tämän tapainen todistelu mutaatioiden eliökunnan kehitystä nopeuttavasta
merkityksestä?
V. 1945 Hiroshiman ja Nagasakin atomipommiräjähdyksistä
eloonjääneet saivat suuren määrän mutaatioita
aiheuttavaa ionisoivaa säteilyä
sukurauhasiinsa. Näitä säteilyuhreja ja heidän
jälkeläisiään (yli 31.000 lasta) on
seurattu jatkuvin tutkimuksin ja todettu, että
kromosomistossa näkyviä mutaatioita ei ole tavattu normaalia enempää.
Miksi oppilaille ei kerrota totuutta DNA:n omista
virheenkorjausmenetelmistä, jotka takaavat sen, että
perimä siirtyy muuttumattomana sukupolvesta toiseen eheänä? Miksi ei kerrota,
että ne miljoonat eläin- ja kasvilajit,
jotka vielä ovat olemassa, ovat osa
herkkää ekojärjestelmää, joka toimii
yhtenäisenä toisistaan riippuvaisina ja
toisiaan tukien? Miksi ei kerrota, että kehitysoppiuskonnon vaatimaa "tuhoa tai tuhoudu -asetelmaa" ei luonnossa esiinny?
Kehitysoppi vaatii toimiakseen uhreja. Voittajalla on tulevaisuus.
Heikot on hävitettävä, jotta elintilaa jää
seuraavalle kehitysvaiheelle. Tämä on
julma uskonto. Ensimmäiset uhrit ovat ne, jotka uskovat tämän opin ja toimivat
sen mukaan. Mutta onko oikein, että heti nuoresta pitäen valtiovallan tuella
koko koululaitos panostaa tämän uskonnon pakkosyöttöön?
Mitä voidaan tulevalta sukupolvelta odottaa? Katsokaamme
ympärillemme. Mitä kaikkea tapahtuu juuri nyt!
Yli 30 vuoden aikana biologia -nimikkeen alla suoritettu kehitysopin pakkosyöttö
meidänkin kouluissamme tuottaa tulosta. Ennen tätä pakkosyöttökautta
syntynyttä sukupolvea pelottaa. Ehkä ymmärrämme nyt paremmin niitä
evoluutiotiedon asiantuntijoita eri puolilla maailmaa, jotka hiljaa toivovat, että
tätä julmaa uskontoa ei opetettaisi
lapsille kouluissa tieteellisenä totuutena.
Raamatun kanta lasten viettelemisestä on selkeä:
"Mutta joka viettelee yhden
näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen
olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet
upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden!
Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä
ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!"
Mt 8:6,7.
KP
|