Taustaa kirjoitukset on koottu kirjoiksi, joihin voit tutustua klikkaamalla tästä.
Kätketty tieto

Raamatun kertomus ei ole ainoa meidän päiviimme säilynyt tieto Nooasta, arkista ja vedenpaisumuksesta. Koko tunnetun maan peittänyt tulva ja muutaman ihmisen sekä heidän mukanaan olleiden eläinten pelastuminen hukkumiskuolemalta on monien kansojen kansantaruston pohjana. Myös maakerrokset säilyttävät kuoressaan järkyttäviä todisteita valtavasta tuhotulvasta, joka hukutti aikanaan kaiken elollisen.

1800-luvun alkupuolella löydettiin suuria, korkeilla paikoilla sijaitsevia maankuoren repeämiä, jotka olivat täyttyneet eri eläinten luurangoilla ja vesimassojen kuljettamilla siirtomaalohkareilla ja lietteellä. Odessan lähellä Venäjällä v. 1845 löydetyn kalkkikivikerrostuman onkalosta kaivettiin esiin valtava määrä eläinten kivettyneitä jäänteitä. Joukossa oli mm. yli 100 karhulle kuuluneet luut, runsaasti hevosten, karjujen, mammuttien, sarvikuonojen, biisonien, hirvien, susien, hyeenoiden, erilaisten hyönteissyöjien, jyrsijöiden (mm. kanien), saukkojen, näätien ja kettujen luita sikin sokin erilaisen kasvijäänteiden, lintujen ja kalojen kanssa.

Korkeille paikkoille suuntautunut tutkimustyö palkittiin aikoinaan runsaasti. Eri puolilta maailmaa virtasi tietoja maankuoren repeytymistä, jotka olivat 50 - 100 metriä syviä ja täyttyneet avauduttuaan suurikokoisilla eläimillä ja veden kuljettamalla siirtomaalla ja lietteellä. Nämä löydöt kertoivat silloisille tutkijoille järkyttävää kieltä eläinten yrityksestä päästä tuhotulvaa pakoon korkeille paikoille. Maanjäristykset ja tulivuoren purkaukset täydensivät tulvan tuomaa tuhoa. Kaaos ja hävitys oli ollut kauhea ja täydellinen.

Todisteita kautta maailman.

Eläinjäännösten täyttämiä maan repeämiä tutkittiin ja kaivettiin mm.: Englannissa, Ranskassa (Burgundi), Etelä-Espanjassa (Gibraltar-vuori), Sisilian saarella, Saksassa (Braunschweigissa ja lähellä Stuttgartia), Venäjällä, Kreikassa (Kerikon saari), Maltan saarella (Muaidra) ja USA:ssa (mm. Sioux County, Nebraska, löytyi v.1876). Nämä kaikki ovat vanhoja löytöjä, jotka ovat olleet tiedossa jo osin viime vuosisadan puolella. Näistä löydöistä kerrottiin julkisesti. Sekä tutkijat että lukijat pitivät kivettymiä ja hautautumia selvinä todisteina vedenpaisumuksesta.

kuva
Kuvassa on näkyvissä mm.sarvikuonojen,kamelien ja jättiläiskarjujen luita, jotka ovat kivettyminä Agate Springsin kukkulan löydöksessä Nebraskassa. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan vajoamaan oli hautautunut vesimassojen mukana yli 9.000 suurikoista eläintä. Kuva on teoksesta "The Flood"/A.M. Rehwinkel.

Varsinaiset kivettymiin liittyvät suurisuuntaiset kaivaukset on tehty tämän vuosisadan puolella - laajamittaisesti toisen maailmansodan jälkeen. Esiin on kaivettu miljoonia kivettyneitä eläinten luita sekä hyönteisten ja kasvien jäänteitä. Kuitenkin vain osa löydöistä saa julkisuutta.

Vuonna 1909 paleontologi C. D. Walcott löysi Kanadan Kalliovuorilta ns. Burgessin liuskeesta kymmenistä tuhansista muinaisen merenpohjan kivettyneistä eliöistä koostuneen esiintymän. Löytö todisti sen, että nämäkin eläimet olivat hautautuneet hyvin nopeasti mutavyöryn ja maamassojen alle. Samoin se osoitti sen, että merenpohjan eliöstö oli ollut nykyistä paljon monipuolisempaa ja elinvoimaisempaa.

Vuonna 1984 Etelä-Kiinasta löydettiin vastaavanlainen esiintymä. Eliöstö oli suunnilleen sama kuin Kanadan esiintymässä ollut. Kehitysopin kannattajat arvioivat kuitenkin, että vuoden -84 löytö oli n.30 miljoonaa vuotta edellistä löytöä vanhempi - siitäkin huolimatta, että eliöt olivat samat. Muutama vuosi sitten neo-darwinismin johtohahmoihin kuuluva professori Stephen Jay Gould julkaisi kirjan "Wonderful Life", jossa hän luokittelee molempien löytöjen eläimet uudelleen. Gould hylkäsi Walcottin aikoinaan tekemät luokittelut. Perusteena hylkäämiseen oli se, että Walcott uskoi evoluution lisäksi Jumalaan ja siihen, että elämällä on jokin tarkoitus, joten hänen näkemyksensä ei ole voinut olla "tieteellisesti" pätevä. Kehitysopin kannattajien mukaan Jumalan olemassaololle ei ole mitään todisteita ja koko maailma on sattumalta syntynyt ilman älyllistä johdatusta ja ilman tarkoitusta. Kaiken itsestään kehittyminen on vaatinut tuhansia miljoonia vuosia. Siksi mittaustulosten ja kerrosten paksuusmittausten tulee antaa tuloksia, jotka tukevat äärettömän pitkiä ajanjaksoja.

Ihmisen ilmestyminen muitten eläinten joukkoon, nykyisten kehitysoppien mukaan, ajoitetaan muutaman miljoonan vuoden taakse. Kuitenkin eläinkivettymien joukosta, jotka on vastaavasti luokiteltu satojen miljoonien vuosien ikäisiksi, on löydetty myös ihmisen luita. Lietekerrosten alta on löydetty todennäköisesti ennen vedenpaisumusta tehtyjä kauniita taoksia ja koruja. Jättiläisliskojen jalanjälkien viereen kivettyneet ihmisen jäljet herättivät joitakin vuosia sitten runsaasti huomiota. Niitä kuvattiin ja mitattiin mutta vähin äänin asia siirrettiin julkisuudesta pois. Kysymys siitä, mitä todellisuudessa on löytynyt maan eri kerrostumista, on mielenkiintoinen ja siihen odotetaan jo eri puolilla maailmaa vastausta.

Missä on totuus?

Jotkut vakavat tutkijat ovat vuosien mittaan nostaneet varottaen sormensa pystyyn. Löytöjen vääristäminen kehitysopin vuoksi tai valheellisen tiedon antaminen ja totuuden piilottaminen, kostautuu jossain vaiheessa ankarasti.Harhaan johdetut ihmiset eivät ehkä aina ymmärrä salatun totuuden merkitystä. Sen vaistoavat ja tietävät ne, jotka salailua sallivat ja sen hyväksyvät. Mutta voiko kukaan, joka antaa väärän todistuksen, siirtää totuuden sivuun tai muokkaa sen omaan uskontoonsa sopivaksi ja näin tieten viettelee totuuden tieltä yhdenkin näistä pienimmistä, välttyä vastuusta? Onhan tiedon antajan vastuu erityisen suuri juuri silloin, kun toimitaan ulospäin tieteen nimissä.

"Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." Matt. 18:6.


KP