Lukion Biologian oppikirjan (kurssi 1-2)2 tekijöillä on Vikmanin kanssa sama elämänkatsomus. Heidän mukaansa esi-ihmisen aivojen koon kasvu, joka alkoi noin kaksi miljoonaa vuotta sitten, auttoi metsästyksen onnistumista ja samalla alkeellisen puhekielen käyttöä.

Onko tämän tapaisille väitteille vakavasti otettavaa historiallista näyttöä. Ei ole. Molempien näkemysten takana on ateistinen usko siihen, että maapallon kasvit ja eläimet ovat kehittyneet miljoonien vuosien kuluessa alkeellisesta sattumalta syntyneestä solusta ja että kaikki on sattumien ja mutaatioiden aikaansaamaa. Tämän uskomuksen mukaan aistit ja elimet - äänielin mukaan lukien - ovat hitaan kehityksen tulosta. Myös puhekielet olisivat kehittyneet sattumalta aikaansaadusta alkeellisesta ähkäisystä.

Mutta ovatko kielitieteilijät ja ihmisen historiaa tutkivat arkeologit kehitysoppineiden kanssa samalla kannalla?

Kielet väsyvät ja yksinkertaistuvat

Kielitieteilijät ovat juuri nyt huolissaan, sillä puolet n. 6.000:sta nykyisin tunnetusta kielestä on häviämässä.3 Maailman kouluissa opetetaan enää 600:a yleisintä kieltä. Jo tuhansia kieliä on kuollut sukupuuttoon, sillä monissa maissa alkuperäiskansojen kielten käyttö on ollut jopa lailla kielletty. Kielet muuttuvat koko ajan. Ne tulevat yksinkertaisemmiksi ja menettävät käsitteitään. Kielet siis heikkenevät. Ne eivät ole koskaan kehittyneet yksinkertaisesta monipuolisiksi, kuten kehitysopin edustajat väittävät. Uudet kielet ovat yleensä ns. tuontitavaraa, kahden tai kolmen käytössä olevan kielen sekoitusta ns. pidgin-kieltä, josta tulee ensin esim. kauppakieli ja sitten vallitseva kieli. Näin on syntynyt esim. Papua-Uusi- Guinean virallinen kieli, jonka pohjana on englanninkieli.4

Alkuperäiskielten monipuolisuus ja niiden kielioppirakenteen monimutkaisuus ovat osoituksena siitä, että eri kielet ovat olleet keskenään yhtä aikaa valmiita käyttöön. Kielikysymyksen kanssa on tutkittu eri ihmisrotujen ja alkuperäiskansojen taustoja. Nämä kaksi asiaa kytkeytyvät selvästi toisiinsa. Tämä tulee hyvin esille sekä arkeologisten kaivausten yhteydessä saaduista todisteista että eri kansojen ja kieliryhmien taustoja tutkittaessa.

Oppi- ja "tieteiskirjat", antavat lukijoille sen kuvan, että nykyinen ihminen on kehittynyt apinamaisesta "puoli-ihmisestä", joka eli miljoonia vuosia sitten. Mitään todistusaineistoa ei tälle väitteelle ole koskaan löytynyt.

Kaikki historiaamme liittyvät arkeologiset löydöt todistavat, että kehitys on kulkenut rappeutumisen suuntaan _ ei ylöspäin. Esi-isämme ovat edustaneet korkeaa osaamisen kulttuuria niin rakennusalan kuin käsityön ja kaupankin alalla.

Esimerkkeinä osaamisesta ovat mm. egyptiläisten jälkeensä jättämät hautamonumentit sekä runsas todistusaineisto koko tunnetun maailman kattavasta kauppaverkostosta.

Nykyaikainen geenitutkimus osoittaa, että kaikilla kansoilla (roduilla) on sekä yhteinen isä että yhteinen äiti, jotka molemmat ovat eläneet historiallisesti "lähimenneisyydessä". Ne kehitysopin kannattajat, jotka vaativat miljoonien vuosien kehitysvaiheita ovat ehdottaneet - koska mutaatioiden määrä tutkitussa aineistossa on hyvin vähäinen - että kansojen yhteinen esiperhe eli vain 100-200 tuhatta vuotta sitten.5 Eräät historioitsijat ja Raamatun historiaa tutkivat arkeologit lähtevät siitä, että Nooan perhe on se perusta, josta ihmiskunnan osoitettava historia alkaa. Tätä historiaa voidaan aukottomana ja yhtämittaisena seurata tähän päivään asti. Neljäs Kristusta edeltänyt vuosituhat on ajankohta, jonka aikana meidän kulttuurimme syntyy. Niilin, Eufratin ja Tigriin sekä Jordanin rannoilla ja Kuolleen meren alueella rakennetaan ensimmäiset suuret kaupungit ja kauppakeskukset, joissa kukoistaa korkea kulttuuri. Samaan aikaan Välimeren pohjoispuolella paikasta toiseen siirtyvät metsästäjät jättävät jälkeensä luolamaalauksia, uhripaikkoja sekä kivestä tehtyjä metsästys- ja työkaluja. Heidän jälkiään tutkivat puhuvat kivikauden kulttuurista ja luolaihmisistä.6

Yhdestä kansasta monta

Geenitutkijat ovat yhtä mieltä historioitsijoiden kanssa siitä, että kun suurehko sukulaissuhteiltaan yhtenäinen kansa pirstoutuu pieniin osiin, syntyy näistä hyvin lyhyessä ajassa rotutyypeiltään erilaisia "heimoja". Harvardin yliopiston antropologi Maryellen Ruvolo pitää ihmisten geeniperimän samankaltaisuutta mysteerinä, jota kehitysoppi ei voi selittää.7 "Perimäaineksemme on yhdenmukaisempaa kuin oikeastaan pitäisi". Heidän arvionsa on, että ihmisten määrä on ollut joitakin tuhansia vuosia sitten vain n. 10.000, jonka jälkeen on tapahtunut räjähdysmäinen lisääntyminen. Vuonna 1994 ihmisrotujen eroja tutkinut Human Genome Diversity-hanke tuli siihen tulokseen, että ihonväriin perustuva vanha rotuoppimme on biologisesti kelvoton. Ihmisiä ei voida jakaa rotuihin millään tieteen hyväksymällä tavalla - ei värin, ei nenän- tai hampaiden muodon tai esim. hemoglobiinin perusteella. Kahden saman värisen ihmisen geneettinen ero on usein suurempi kuin mustan ja valkoisen välinen ero.8

Raamattu antaa lyhyesti tiedon mistä valmiit kielet eri alkuperäiskansojen käyttöön saatiin. Arkeologian löydöt osoittavat, että kielen monipuolisuuden lisäksi ihmisten tietotaito on historiamme alkuaikana ollut hämmästyttävän korkea. Monet ovat sitä mieltä, että vasta nykyään olemme saavuttamassa sen tiedollisen tason, joka oli niillä, jotka asuttivat maailmaa n. 4.000 vuotta eKr.

"Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." (1 Moos.11:5-7)

1) HS/22.10.94,
2) Koulun Biologia/ kurssit 1-2/Eliömaailma/Otava 1996,
3) Tiede 2000/3/95
4) Tieteen Kuvalehti 2/95,
5) Tieteen Kuvalehti 1/96 ja Tiede 2000 2/95,
6) 6000 vuotta ja yksi kirja/WSOY 1959,
7) Tiede 2000/2/95
8) Tiede 2000/3/95