Värikäs kirja "Tieteen
Maailma" kertoo mm., kuinka kivihiili on
syntynyt 360 - 286 miljoonaa vuotta sitten. Kirjan mukaan trooppisten metsien
jätteet muodostivat paksuja turvekerrostumia, jotka hautautuivat uusien
kerrosten alle ja näin muodostui
kivihiiltä. Ohimennen mainitaan, että
kivihiilikerrostumien välistä löytyvät
merenpohjankerrostumat osoittavat, että merenpinnan korkeus on
vuosimiljooninen aikana vaihdellut.
Kivihiilen syntytavasta ja sen koostumuksesta tiedetään paljon.
Hiilikerrokset ovat paljastaneet runsaasti tietoa niistä olosuhteista, jotka
vallitsivat maapallolla ennen kerrosten syntyä.
Samoin kerrokset antavat selkeän kuvan hiilen syntyyn liittyvästä mullistuksesta.
Kehitysopin kannalta on kuitenkin tärkeää, että vain osa
tutkimustuloksista, joita kivihiilikerrostumista on tehty,
kerrotaan tavalliselle kansalle.
Kerrosten kertomaa
Kivihiilikerrostumia on löydetty eri puolilta maailmaa _ esiintymät
eivät noudata mitään nykyisin
tunnettua ilmastollista tai muuta vyöhykejakoa.
Alaska, Siperia, Amerikan manner, Eurooppa, Aasia, Afrikka, Australia
jne. kaikkialta on löytynyt kerrostumia ja
todisteita niistä olosuhteista, jotka aikaansaivat kivihiilikerrostumat.
Kivihiilen syntyyn tarvitaan nopeasti aikaansaatua hapetonta tilaa, kovaa
painetta ja lämpöä. Paine puristaa
kasvimassasta pois veden, hapen ja hiilidioksidin. Paineen ja lämmön
kasvaessa syntyy ruskohiiltä, sitten bitumihiiltä
ja vihdoin ankarassa paineessa antrasiittiä, joka on polttoaineena tehokkain.
Sen kehittymisen yhteydessä vapautuu metaanikaasua eli maakaasua, jota
mm. meille tuodaan putkia pitkin Venäjän kaasukentiltä.
Kivihiilikerrokset antavat selkeän kuvan siitä, että maanpinta on ollut
hyvin rehevän kasvuston peitossa. Hiiltyneitä puunrunkoja tutkittaessa eri
puolilla maailmaa on todettu, että vuosirenkaita ei kasvussa esiinny. Tämä
on todiste siitä, että kylmän ja
lämpöisen vuodenajan vaihteluita ei ollut
silloisessa maailmassa. Kasvusto on ollut kauttaaltan suunnilleen samankaltaista.
Kivihiilikerrokset koostuvat suurista röykkiöistä. Sekaisin ovat
kaikki pintakasvillisuus turpeesta suuriin puihin. Joukossa on jäänteitä
kaikenlaisesta eliöstöstä vesieläimistä
lintuihin ja matelijoista nisäkkäisiin. Kaikki
keskenään sekaisin, sikin sokin. Suuret kivettyneet puut ovat usein
röykkiöinä, juuret ylöspäin tai toisiinsa
sekaantuneina. Pystyyn jääneet paksut
rungot puhkovat kymmenien metrien paksuiset kerrostumat osoittaen, kuinka
nopeasti kaikki on tapahtunut. Kerrostumat
eivät voi olla hitaan turvettumisen tulosta, kuten kehitysoppineet väittävät.
|
Vesimassojen voima
Kasvuston ja eliöstön kasautuminen suuriksi röykkiöiksi ja niiden
nopea peittyminen kerrostuneiden maamassojen alle samalla tavalla eri puolilla
maailmaa voidaan selittää vain yhdellä
tavalla. Koko maailmaa on kohdannut vedenpaisumus, joka on tuhonnut sen
aikaisen eliöstön ja kasvuston. Vesimassat ovat irroittaneet kaiken
mahdollisen, kuljettaneet sitä valtavina
vyöryinä edestakaisin. Veden liikuttama liete-
ja irtomaa ovat peittäneet nopeasti alleen suistoiksi kasautuneet
kasvustomassat. Näin ovat syntyneet kerrokset, joita nyt
kehitysopin kannattajat selittävät vuosimiljoonien hitaan kulumisen
ja kasautumisen tuloksina. Mutta missä ovat miljoonien vuosien eroosion
eli kulumisen jäljet? Kulumiskerroksia ei löydy. Missä ovat miljoonien vuosien
aikaiset kehityksen välimuodot, joita kerroksissa tulisi olla runsaasti?
Yhtään ei ole löytynyt. Miten vesi
ja merenpohjalietteet ovat voineet olla hiilikerrosten
välissä miljoonia vuosia muuttamatta kerrosten laatua? Ei mitenkään. Miten hidas turvettuminen
saa aikaan sen paineen, lämmön ja hapettoman tilan, jotka näin
valtavissa esiintymissä tarvitaan?
Kehitysoppi edellyttää, että kaikki on tapahtunut
hitaan muodostumisen kautta - kuten nykyäänkin. Mutta miksi
vastaavaa
hiiltymisprosessia ei enää tapahdu? Onhan maapallolla trooppinen
alue, joka lähes vastaa aikoinaan ollutta ilmastoa.
|
Miksi hiilikerroksia ja kivettymiä ei enää synny? Vastaus on sama, kun
kysytään miten maaöljy on syntynyt
ja miksi sitä ei enää synny. Kivihiili-, maakaasu- ja maaöljyesiintymät eivät
kuulu maapallomme uusiintuviin energiavaroihin. Kaasu- ja
maaöljyesiintymien yhteydessä mitataan niitä
maakerrostumissa olevia paineita, jotka
ponnistavat ko. energian poratusta reiästä ylös.
Jos esiintymät olisivat satoja tuhansia tai miljoonia vuosia vanhoja ei mitään
painetta kerroksissa enää esiintyisi.
Tämän kaikki asiantuntijat tietävät.
|
Miksi kivihiili- tai kaasuesiintymistä kerrottaessa pidetään kiinni
puolitotuuksista ja sadoista miljoonista vuosista? Vastaus on jälleen hyvin
yksinkertainen. Maankuoren ikää ei
voida mitata millään tunnetulla
menetelmällä - vain metrimitalla ja kehitysoppineiden itse tekemillä taulukoilla, jotka
näyttävät kuinka monta miljoonaa vuotta
kukin kerros on vaatinut kasvaakseen nykyiseen paksuuteensa. Ja miljoonia
vuosia kehitysoppi tarvitsee. Sattuman ja luonnonvalinnan kautta maailma ei
näet hetkessä kehity, vaan se tarvitsee
mittaamattomat ajanjaksot, jotta mahdottomasta tulisi mahdollinen -
kehitysoppiuskon mukaan.
"Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen
suunsa hengellä. Hän kokoaa meren vedet
niinkuin roukkioksi, panee syvyydet
säilöihin." Psalmi 33: 6-7.
KP
1)In the Beginning/Walt Brown
2) In the Minds of Men/Ian T. Taylor
|