|
Pelästynyt kala kertoo
|
|
|
Oletustensa ja väitteittensä tueksi menneiden tapahtumien
tutkijoiden on yritettävä todistaa omat
olettamuksensa. Maakerrosten ja siinä olevien kivettymien tutkijat ovat hyvin
usein omien näkemystensä varassa, kunnes selvät todisteet joko tukevat
heidän näkemyksiään tai mahdollisesti
kumoavat ne. Kerrostuneista maalajeista ei voida millään mittarilla saada
selville niiden ikää.Usein kuitenkin annetaan se kuva, että tietyt
kerrokset edustavat tiettyä kautta maapallon
historiassa ja tämän kauden ikä on
pienen asiantuntijaryhmän tiedossa. Kehitysopin kannattajat eli
Raamatun luomiskertomuksen ja vedenpaisumuksen vastustajat ovat tehneet
omat ikätaulukkonsa, joita he
käyttävät maakerrosten ja siitä löytyvien
kivettymien ikää laskettaessa.
Näiden taulukoiden idea perustuu siihen,
että aina on ollut kuten nyt ja kaikki on kehittynyt hitaasti sattuman ja
luonnonvallinnan kautta - ilman tarkoitusta ja järkeä. Siksi taulukoiden on
osoitettava maakerrosten iäksi satoja ja tuhansia miljoonia vuosia. Hitaalle
kehittymiselle ja sattumalle on annettava riittävästi aikaa.
Miten maakerrokset ovat syntyneet? Mitä kaikkea ne sisältävät?
Mitä johtopäätöksia kaikesta
löydetystä voidaan tehdä? Annetaan
kivettymien eli fossiilien itse kertoa mitä aikoinaan on tapahtunut.
Ei mitään uutta
Kaikki se, mitä nyt näemme ympärillämme, on löydettävissä
myös kivettymien joukosta. Mitään uutta
ei ole ilmestynyt. Aikaisemmin eläinlajeja on ollut enemmän. Koko
luomakunta on ollut elinvoimaisempi, runsaampi ja monipuolisempi.
Monet eläinlajit ovat kuolleet sukupuuttoon _ uusia ei ole tullut tilalle. Aivan
kuin tänäänkin. Huolemme
uhanalaisista eläin- ja kasvilajeista on aiheellinen.
Virheellinen on kuitenkin se kanta, jota usein esitetään (mm.
radio-ohjelmissa), että uusia lajeja syntyy
koko ajan. Ei synny. Nykyisen maailman lajeissa ei ole mitään uutta, kun
sitä verrataan kivettymiin maankuoressa. Yksisoluiset eläimet, alkeelliset
eliöt, mikrobit ja bakteerit, ameebat ja madot jne.ovat edelleen
ekosysteemin osina kuten ennenkin. Ne eivät ole
kadonneet vahvempien ja kehittyneempien tieltä kuten kehitysoppi
opettaa. Luonto toimii yhteistoiminnan ja tasapainoidean pohjalta kuten
ennenkin. Ihminen on se, joka tätä herkkää
tasapainoa nyt horjuttaa ja aiheuttaa lajien kuolemisia kiihtyvällä
vauhdilla. Maan kerroksista ei löydy
yhtään todistetta, joka tukisi kehitysopin
mukaista asteettaista kehitystä alkeellisesta kehittyneempään. Todisteet
ovat päinvastaiset.Maailma on muuttunut _ ei parempaan vaan
huonompaan suuntaan. Mitä muuta maankuoren salaisuudet kertovat? Annetaan
kalan kertoa.
|
Ludwingsburgin luonnontieteellisessä museossa Saksassa on
näytteillä Ichthyosauruksen fossiili. Tämä vedessä elänyt liskoeläin synnytti eläviä
poikasia. Erikoista tässä fossiilissa on se, että kuolema kohtasi liskon sen ollessa
juuri synnyttämässä. Poikanen on jo osittain ulkona. Eläin on suuresta koostaan
huolimatta hautautunut äkisti veden kuljettamien maamassojen alle. Hapettomassa
tilassa ja korkeassa paineessa ympäristön lietemassa kivettyy ja sen sisään
jääneiden eläinten luusto ja sarveisosat kovettuvat kivimäiseen muotoon. Tämä on
eräs niistä lukuisista fossiileista, jotka selvästi kertovat siitä, että hautautuminen
tapahtui hyvin nopeasti. Näitä todisteita löytyy eri puolilta maailmaa.
Kerrostumat ovat kaikkialla vesimassojen muodostamia. Eroja on kerrosten paksuuksissa
ja materiaaleissa, mutta kerrostumistapa on ollut sama. Tämä on vahva todiste
koko maailmaa kohdanneesta vedenpaisumuksesta.
|
Kita auki ja evät sojossa
Tutkijat ovat huomanneet, että kivettyneet eläimet ovat usein
jähmettyneet tiettyyn asentoon. Erittäin hyvin säilyneet fossiilit antavat siis kuvan siitä, miten ne ovat
kohdanneet loppunsa. Kalat, jotka tuijottavat tutkijaa kaikki suomut tallella, suu
auki ja kaikki evät sojossa kertovat
yllättävästä ja nopeasta lopusta. Kun
vaara uhkaa tai tapahtuu jotain
yllättävää käyttäytyvät kalat juuri
noin.Valtavissa fossiiliesiintymissä eri
puolilla maailmaa voidaan havaita sama piirre. Eläinten ehyet suomut, sulka
tai karvapinnat sekä niiden asennot kuvaavat odottamatonta ja äkillistä
tuhoa. Saman esiintymän alueella saattaa olla jopa miljoonia
eläinjäänteitä. Kysymys ei ole yksittäisistä
tapauksista.
|
Paikalliset eläimuseon ihmiset
väittivät, että Wyomingin (USA)
fossiilijärven syntymiseen kului tuhansia vuosia.
Kerrostumien hidasta kasautumista vastaan puhuivat kuitenkin sieltä
löytyneet kalakivettymät eli fossiilit.
Kalojen joukosta löytyi useita, joilla oli jäänyt ateria kesken, kun
maamassat äkisti peittivät ne. Kalafossiileja
löytyy hyvin paljon. Tulvan kuljettamien maamassojen alle on joutunut yhtä
aikaa jopa suuria kalaparvia, jotka kaikki kivettyivät todistukseksi
vedenpaisumuksesta.2
|
Mitä tapahtuu, jos eläin kuollessaan hitaasti painuu pohjaan ja
sitten peittyy liejuun? Näin kehitysopin mukaan on tapahtunut satojen
miljoonien vuosien aikana. Näin kuolleista eläimistä pitäisi hitaasti
muodostua kivettymiä. Tutkijat ovat tarkasti selvittäneet millainen tulos
kehitysopin mukaisesta kivettymistavasta tulee.
Kalan kuollessa alkaa siinä heti pilaantumisprosessi. Suomut
alkavat irrota. Muut eläimet alkavat
näykkiä paikallaan velttona makaavaa
eläintä. Muutaman päivän kuluttua ei
enää ehyttä kalaa ole olemassa. Se ei
peity lietteeseen vaan häviää liueten ja
paloina muiden suihin.Vaikka kuinka on yritetty aikaansaada kivettymiä
kehitysopin hitaan peittymisteorian mukaisesti ei niitä ole onnistuttu
saavuttamaan.
Tässä myös selitys siihen, miksi meidän aikanamme ei
kivettymiä synny.Asiaan perehtyneet asiantuntijat ovatkin tulleet siihen
tulokseen, että kivettyneet eläimet
selvästi kertovat suuresta kaiken
äkkinäisesti tuhonneesta tulvasta, joka on
samaan aikaan kohdannut koko maailmaa.
"Eikä hän säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten
säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle". 2 Piet. 2: 4,5.
KP
|
Perhosimput ovat lämpimien ja lauhkeiden vesien kaloja. Vaaran uhatessa ne levittävät suurikokoiset rintaevänsä ja aukaisevat suunsa. Muiden simppujen tavoin ne makaavat pääasiassa liikkumattomina pohjalla. Nykyään suurimmat perhosimput kasvavat n. 40 cm:n pituisiksi. Tutkijat ovat havainneet, että kivettyneet simput muiden kalojen tavoin ovat menehtyneet asentoon, jossa niillä on evät ja usein suu auki. Tämä todistaa yllättävää ja nopeaa peittymistä maakerrosten alle.
|
|
|