"Kirkollisen teologian ja akateemisen biologian välillä ei tässä asiassa nykyään nähdä varsinaista ristiriitaa, tuskin edes ongelmaa. ´Elollinen luonto nykyisellään on epäilemättä kehittynyt vähitellen alkeellisista eliömuodoista. Että kehitys on tapahtunut pääasiassa Darwinin hahmottelemalla tavalla, näyttää myös erittäin todennäköiseltä..."
Kerrosten tarkkailua
Sekä Raamatun ilmoitukseen uskovat että kehitysopin kannattajat vetoavat maakerrosten antamiin todisteisiin. Miten tämä on mahdollista?
Ennen Darwinin kehitysteorian hyväksymistä (1800 -luvun loppupuoli) ristiriitaa ei ollut. Geologit eivät hyväksyneet jo silloin uskonnon luonteisena pidettyä kehitysoppia, koska maakerrokset kivettymineen eivät tukeneet hitaan kehityksen teoriaa. Darwinistit tarvitsivat mittaamattomia ajanjaksoja, joiden aikana heidän kehitysideansa saattaisivat toteutua sattuman ja luonnonvalinnan avulla. He halusivat myös murtaa ne näkemykset, jotka perustuivat Raamatun luomiskertomukseen ja vedenpaisumukseen. Tilalle tuotiin oma uskonto, jossa Jumalan olemassaolo kielletään. Kaiken on saanut aikaan sattuma, mutaatiot, luonnonvalinta ja miljoonat vuodet.
Maailman synnyn aikataulu
Darwinin kehitysopin tueksi suunniteltiin 1800-luvun lopulla maailman hidasta kehitystä kuvaava aikataulu maakerrostumineen ja eläimineen. Kerroksissa olevat eläin- ja kasvifossiilit luokiteltiin siten, että kullekin ryhmälle annettiin oma esiintymisaikansa maapallolla. Näin sai muotonsa vielä nytkin voimassaoleva "indeksifossiilien luettelo". Maakerrosten ikä määriteltiin sitten näiden fossiilien mukaan. Jos maakerroksesta löytyi esim. trilobiitin kivettymä, merkittiin, että maakerros on syntynyt 600 milj. vuotta sitten. Maakerroksen ikää ei todellisuudessa voitu mitata, mutta koska mainittu eläin oli luokiteltu yhteissopimuksesta eläneeksi 600 milj. vuotta sitten, oli myös maakerros saman ikäinen. Jos sattumalta samasta maakerroksesta löytyi linnun kivettymä, siirrettiin kerroksen iän määrittely epävarmojen joukkoon ja unohdettiin. Linnut näet - tämän taulukon mukaan - ilmestyivät vasta satoja miljoonia vuosia myöhemmin.
Mistä kehitysopin kannattajat löysivät kuvaamansa kerrostumat?
Eivät mistään. Kuvatun kaltaista maakerroskasaumaa ei ole olemassa.
Taulukko on mielikuvitukseen perustuva teoreettinen näkemys maan kehittymisen vaiheista. Kuitenkin sitä käytetään kaikkialla, mm. kouluissa biologian oppikirjoissa ja ns. tieteisteoksissa "tieteellisenä totuutena". Annetaan mielikuva, että kerrostumat esiintyvät juuri tässä järjestyksessä ja että niistä löytyvät sinne kuuluvat fossiilit.
Uusimmat kehitysoppia tukevat julkaisut esittävät ikämäärittelyn indeksi-fossiilien avulla aivan varmana. Esim. Tieteen Kuvalehti (9/93) kirjoittaa: "Tiettynä ajankohtana elämällä on ollut koostumus, joka on ollut erilainen kuin sitä edeltäneinä ajanjaksoina... siitä syystä fossiilien jakautuminen geologisissa kerrostumissa kertoo tarkasti, miltä maan historian kaudelta kerros on peräisin."
Tulokset itselle mieluisiksi
Todelliset tiedemiehet pitävät kuitenkin tätä iänmääritystapaa kehäpäättelynä. Kun halutaan näyttää satoja miljoonia vuosia, on laadittava taulukko, joka antaa tähän mahdollisuuden. Näin juuri on tehty kehitysopin vuosimiljoonia ja uskomuksia varten. Uskottavan iänmäärittelyn kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Voimakkaimmat vastalauseet kerrostumien ikä-taulukolle löytyvät luonnosta eri puolilta maapalloamme. Esim. Sveitsin alpeilla kerrosten järjestys ikäfossiilien mukaan olisi: ylin kerrostuma 500 milj. vuotta vanha, sen alla 300 milj. vuotta vanha kerrostuma ja sen alla n. 100 milj. vuotta vanha kerrostuma. Koko vuoristo olisi kehitysopin ikätaulukon mukaan ylösalaisin. USA:ssa esim. Montanan suurten vuorten yli 1.000 milj. vuotta vanhat huiput lepäävät vain n. 100 milj. vuotta vanhan kerrostuman päällä. Välikerrostumat puuttuvat.
150 vuoden odotus
150 vuotta sitten Darwinin kannattajien lupaamia kehitystä osoittavia eläin- ja kasvikivettymiä ei ole löytynyt. Tulvaveden mukana kulkeutuneiden valtavien maamassojen peittämät eläimet ja kasvit ovat todisteena äkillisestä, koko maailmaa kohdanneesta tuhosta. Maapallomme muotoutui uudeksi. Meret, mantereet ja vuorijonot saivat silloin nykyiset paikkansa. Maankuori kerros kerrokselta kertoo tästä tapahtumasta. Maakerrosten välistä ei löydy vuosimiljoonien vaatimia eroosiojälkiä (rapautumista). Suuret kalliolohkareet kerroksissa ovat osoituksena vesimassojen ja purkausten voimasta. Kanjonit ja suistoalueet todistavat veden pakenemisesta alas syvänteisiin nousevan maakuoren tieltä. Tarvitaan suurta sokeutta ja voimakasta tarvetta tosiasioiden kieltämiseen, kun kaikki nämä maakerrosten antamat todisteet torjutaan.
"Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?" Job 38:4.
KP
