"Neandertalin laaksossa yritetään
saada alkunauta - ´alkuhärkä´-
uudelleen eloon menemällä evoluutiossa
askel askeleelta taaksepäin. Tällä
tavalla poistettaisiin naudasta ne piirteet, joita kotieläimiä jalostanut ihminen
on niissä korostanut. Nykyisten tietojen mukaan viimeinen alkunauta
surmattiin puolalaisessa
Jaktovofka-metsässä 1627."
Tämä uutinen oli v. 1991 eri lehdissä. Artikkelissa sotkettiin jälleen
eliökunnan hidas kehittyminen mutaatioiden ja luonnonvalinnnan kautta
sekä rodunjalostus. Näiden asioiden
sekoittaminen aloitettiin jo 1850-luvulla Darwinin esitellessä
evoluutio-oppiaan. Tiedetään, että nautakarjaa, hevosia
ja koiria sekä lukemattomia kasveja on jalostettu jo yli 2000 vuotta. Tietoa
on kertynyt paljon. Nykyisin, keinosiemennyksen aikana, yhdelle
kantaeläimelle voidaan tuottaa jopa 20.000
jälkeläistä yhden vuoden aikana. On täysin
selvää, että jalostuksella on rajansa, joiden
yli ei päästä. Yksi näistä rajoista on
uuden lajin kehittäminen. Siihen ei ole
koskaan pystytty. Aina on kysymys vain jo olevien ominaisuuksien jalostamisesta
eli korostamisesta.
Kuuluisa ranskalainen alan asiantuntija Pierre Grassé selvittää, että
lajien jalostuksesta saadut käytännön
tulokset ovat voimakas todiste Darwinin
luonnonvalintaoppia vastaan. Satojen vuosien aikana suoritettu kasvi- ja
eläinjalostus eri puolilla maailmaa on
käytännössä todistanut sen, että lajia ei
voi muuttaa toiseksi - niin kuin kehitysoppi väittää.
Miten sitten alussa mainittu "alkuhärkä" saadaan uudelleen "eloon"?
N. 400 vuotta sitten kuolleen naudan geenejä on yhä nykyisten
nautojen soluissa. Joillakin se näkyy sarvien
muodossa, joillakin karvapeitteenä jne. Valinta tehdään tarkoin. Etsitään
alkuperäisominaisuuksia ja niitä
yhdistellään. Näin jälkeläisillä on aina
korostetummin esillä halutut piirteet, kunnes
lopputulos näyttää alkunaudalta.
Mitä tapahtuu, jos pitkälle jalostettu eläin palautetaan suojaisesta
ympäristöstään takaisin luonnonoloihin?
Tästäkin on runsaasti kokemusta. Usein eläin ei selviä, vaan menehtyy.
Eloon jääneiden jälkeläiset
muuttuvat varsin nopeasti takaisin luonnonvaraisen rodun kaltaiseksi. Kaikki tämä
todistaa sen, minkä geenitutkijat ovat
selvittäneet. DNA-ohjelma pitää kiinni
siitä, että lajin perimä pysyy ehyenä ja
muuttumattomana ja korjaa ituradassa (sukusolujen geeneissä) mahdollisesti
tapahtuneet virheet. Vaihtelu tapahtuu vain suvullisen lisääntymisen sallimissa
rajoissa. Tämän voimme nähdä
itsessämme.
Geenitutkimus on selvittänyt saman, minkä Raamattu ilmoittaa:
meillä kaikilla on yhteinen äiti ja yhteinen isä.
Nykyään elävissä ihmisissä - yli
5.000 miljoonassa - ei ole yhtään
tarkalleen samanlaista. Ihmisrotuja on useita, mutta vain yksi ihmislaji.
Miksi Darwin otti esittämänsä
lajin kehitysidean tueksi jo silloin hyvin tunnetun rodunlalostuksen?
Historioitsijat ovat selvittäneet seuraavat tärkeänä
pitämänsä syyt: Darwin ei voinut
tarjota yhtään esimerkkiä
luonnonvalinnasta. Toinen syy oli
uskonnollisvaltapoliittinen. Haluttiin irti silloisen kirkon
vaikutuksesta ja niin oltiin valmiit hiljaa hyväksymään virheelliset päätelmät -
siinä toivossa, että myöhemmin
löydetään todellisia esimerkkejä
luonnonvalinnasta ja elämän hitaasta
kehittymisestä yksinkertaisesta
monipuolisempaan. Onko näitä löytynyt? Ei ole.
Nykyinen
eläimistö ja kasvisto sekä maan
kuori fossiileineen todistaa rikkaasta
ekojärjestelmästä, josta osa on vielä jäljellä.
Mistään ei ole löytynyt välimuotoja.
Tiedemiehet ovat ponnistelleet kehittääkseen uusia lajeja. DNA-ohjelma
ei anna periksi. Tarpeeksi pitkälle
väkisin muutetut ohjelmat tuottavat
epämuodostumia ja vammoja, jotka johtavat kuolemaan. Kuitenkin kaikkialla on
esillä kehitysoppi tieteellisenä
totuutena. Miksi? Kuka siitä hyötyy? Ketä
vastaan tämä pakkouskonto on suunnattu?
Tunnettu kehitysopin "profeetta",
Sokea Kelloseppä-kirjan kirjoittaja
Richard Dawkins vastaa viimeiseen kysymykseen lausumallaan:
"Darwinin ansiosta me voimme olla järkeviä
jumalankieltäjiä."
Raamatun ilmoitus lajisidonnaisuudesta on yksiselitteinen:
"..maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan,
ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli.
Ja Jumala näki, että se oli hyvä... Ja
Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät
elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja
kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin
lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se
oli hyvä... Jumala teki metsäeläimet,
kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki
maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." 1Moos. 1:12,21,25.
KP
|